lauantai 28. lokakuuta 2017

Purkaus

Ammattibloggaajan taakka on raskas. Pitäisi keksiä kiehtovia faktoja valitsemistaan kategorioista.

Nyt ymppään kuvina.

Lahjakynttiläjuttuja ja kukkia.


Loistava Niveatesteri, joka ensi käytöllä vakuutti, että tämä tuote on saatava. Iho hehkui ja tasottui tsuih vaan.



Eilen oli raskas päivä kyllä. Mulla tuli "romahus" ja hieman traagisena ylireagoin.
Ystävä oli kahvilla ja pariin otteeseen marmatti mun kuopuksesta, joka on suuna päänä. (Oli taas käymässä mun VAPAAVIIKOLLA)
Sit siihen kun yhdisti hoitolapsen mekkalan, niin ystävä totes että tällaisina hetkinä on ihana mennä tyhjään hiljaiseen kotiin.
Aloin hirveellä kolinalla siivoon keittiöö ja mesoamaan että lakkaan kutsumasta vieraita kotiini ettei kukaan vaan v...tu joudu kärsimään mun v.. elämästä jne.

Kaveri käveli ovesta ulos.

Asia on sovittu toki.

Mies näki et mulla oli joku vialla ja oakotti puhumaan. Vihaan puhua tunnekuohussa, koska silloin itken. No itkin ja puhuin ha uuvuin.
Voin sanoa et terapiaan mua ei sais. Hitto psykoterapia tappais mut.
😁

No. Tänään samainen ystävä ja naapurin mies tulee meille iltaa istumaan.

Mut oli raskasta. Minä kun en riitele ystävien kanssa.
Nyt vaan osui arkaan paikkaan.
 Mies sadatta kertaa taas sanoi ettei mun tarvitse hänen takiaan syyllistyä tästä mun elämän härdellistä. Et kaikki on hyvin.

Huuuuh. Vuodatus.

9 kommenttia:

Rva Kepponen kirjoitti...

Sellaistahan se välillä on, että ne keiden perhe-elämä (puhumattakaan yksin asuvista) on rauhallista ja tasaista, kokevat metelin ja meiningin helposti rasittavana. Vaikka haaveilenkin hiljaisuudesta niin olen niin tottunut meteliin ja menoon, että niissä hiljaisissa ja tasaisissa paikoissa mietin, että ihme flegmaattisia lapsia ja aikuisia ;) ;)

Tuija kirjoitti...

No jopas jotakin :( Meillä kaikilla on niin omanlaisensa elämä, mitä sitä arvostelemaan, ainakaan ääneen. Mutta ihanaa, että saitte sovittua.

Ihanaa lauantai-iltaa teille <3

Tiia K kirjoitti...

Mielestäni toisten lapsia ei saa arvostella ja siinä samalla arvostellaan toisen kasvastusta. Toki julkisella paikalla jos lapsi kiusaa jne, mutta että toisen kotona. En ihmettele, että reagoit ja ystävän kanssa riitely on aina ikävää, eli ihme, että paha mieli tuli. Toivottavasti voitte puhua asian suoraan halki, asian oikeilla nimillä. <3

Täällä tämä mummokuume on meinaan aiheuttanut sen, että en pidä enää asioita sisällä, vaan sanon suoraan takaisin, siinä kyllä moni hämmentyy, usein paras kysymys toiselle on miksi, miksi noin sanot, siinä vasta lukkoon mennäänkin, kun ei osata sanoa, että miksi vaikka puutuin teidän perhe-elämään. Yksinäinen koti tai mekkaloiva perheellinen, valitsen tämän metelipesän.

Parempaa sunnuntaita ja kiitos kun kommentoit blogiani. <3

Lämmöllä Tiia

Tuula / Oman katon alla kirjoitti...

Oli kyllä aika pöljää käytöstä sun kaverilta mennä arvosteleen sun lapsia - itsekin pahoittaisin mieleni moisesta moukkamaisuudesta. Mä arvostan hienotunteisuutta ystävien kesken enkä oikein osaa antaa möläytyksiä anteeksi.
Ei ihme että sulta meni voimat veks... Tsemppiä ihanuus! <3

Tuula / Oman katon alla kirjoitti...

Oli kyllä aika pöljää käytöstä sun kaverilta mennä arvosteleen sun lapsia - itsekin pahoittaisin mieleni moisesta moukkamaisuudesta. Mä arvostan hienotunteisuutta ystävien kesken enkä oikein osaa antaa möläytyksiä anteeksi.
Ei ihme että sulta meni voimat veks... Tsemppiä ihanuus! <3

Nanni kirjoitti...

No onpa vain erikoista. en kyllä itse lähtisi arvostelemaan toisten elämää, olisi se sitten lapset, koti, harrastus työt jne... ihan mikä tahansa. Miten joku kehtaa.
Älä välitä, mie olen kans sellainen itkijä että välillä tuntuu että keuhkoihin sattuu enkä saa henkeä kun niin itkettää. Tiistaina alkaa kolmivuotinen terapia, katsotaanpa selviänkö siitä hengissä :D

Helmi Nainen kirjoitti...

Mä jäin miettimään, että jos sä olisit vaan kilttiä niellyt tuon ja ollut kolistelematta, niin olisko se jäänyt sit vaivaamaan ja vikuttanut taka-alalla teidän väleihin? Ehkä olikin vaan hyvä että tuli kolinakohtaus?

Helmi Nainen kirjoitti...

Mä jäin miettimään, että jos sä olisit vaan kilttiä niellyt tuon ja ollut kolistelematta, niin olisko se jäänyt sit vaivaamaan ja vikuttanut taka-alalla teidän väleihin? Ehkä olikin vaan hyvä että tuli kolinakohtaus?

P kirjoitti...

Rva kepponen. Kyseisen kaverin lapset juurikin flegmaattisia jotka hiipii ja kuiskaa.

Tiia. Kiitti kivasta viestistä. Mä toivon mummokuumeelta just sitä et osaisin sanoa jos joku vaivaa. Yleensä vaikeneminen ja sitten käy ylilyöntejä.

Tuula. Oon yliherkkä arvostelulle 😁

Janni. Toi sun tyyli itkeä hieman nauratti. Kuulostaa tutulta.
Onnea terapiaan. Kiva et pääset kun kerran haluat sinne. Löysit hyvän terapeutin?

Helmi nainen. Toi oli hyvä huomio. Ehkä se olis viettänyt. Hyvä vetää omat rajat.