Mikä ihme siinä säännöllisessä syömisessä on niin vaikeaa? Onkohan mulla joku asenneongelma? Heti kun päätin syödä kolmen tunnin välein, aloin syömään yhdeksän tunnin välein.
Ja hei, en laihdu.
Mun on Pakko laittaa klo soimaan muistutukseksi ruokailusta ja jos sittenkään ei paino putoa, niin antaa olla.
Viikko oli sairasteluviikko. Keskiviikkona miehen kaveri tuli kahville ja jäi yöksi. Oli kivaa, mut nukuin sikavähän. Tuli flunssa. Viikonloppu täynnä koristurnausta ja työjuttui. Iltaisin menin nukkuun kympiltä eikä mikään ollut kivaa.
Onneksi nyt on maanantai ja uusi alku. Lakkasin kynnet ja pääsen Sutkautus-Tarun kanssa kahville. Eikä sillä saa jo hyvän alun hauskaan viikkoon?
Viikostahan tulee hauska. Huomenna kampaaja, viikonloppuna illanistujaiset. Meille tulee "miniän" vanhemmat, miniä ja "poika", miniän veli ja tyttöystävänsä ja vielä miehen tyttökin . Hirveesti kivaa porukkaa, paljon ruokaa ja viiniä.
Vielä oon onnessani siitä et nää kaikki nuoret haluamalla haluaa meille.
Iloinen olen myös siitä, et tää yökyläilijä sanoi et mun pojat on harvinaisen hyvinkäyttäytyviä, ja kivoja. Et "todellakin sulla vois olla asiat toisin". Palaute ilahdutti.
Lehtikaalin aikakin olisi. Nyt en ehdi, koska pitää SYÖDÄ. Ihan kohta kello piippaa ruoka-aikaa.
Ruokaideoita taas kehiin oi kollegat. Tai sitten se on kanasalaatti viikko. Kuten aina.
6 kommenttia:
Töissä tuo säännöllinen syöminen vielä onnistuu, mutta ei kotona eli samat on ongelmat täällä. Ja kohta vielä täysin kotona eli ...
Ja Tarun seura varmasti piristää, vähänks oon kade :)
Mulla ei todellakaan ole tuollaista ongelmaa, että unohtaisin syödä. Mulle pitäisi varmaan laittaa kuonokoppa, joka poistetaan vai virallisina ruoka-aikoina ja niiden välissä en saisi kuin pillillä vähän vettä. Oon ihan jokaisella ruoka-ajalla paikalla ja vajaa lautanen onkin aina täysi lautanen.
Meidän perheen helpposuosikki on edelleen itse tehdyt kananugetit. Käytä kanan sisäfileitä. Kasta kananmunassa ja pyörittele mausteisissa korppujauhoissa tai nachomuruissa. Uuniin pellille paistumaan. Itse tykkään niiden kanssa kermaviilidipistä missä on korianteria, muu perhe dippailee ketsuppiin. Aikuisille kaveriksi iso salaatti tai uunikasviksia, lapsille vielä vähän ranskiksia.
Sit on tietty kanttarelliaika. Ajattelin seuraavaksi tehdä kanttarellipiiraan ja jälleen ison salaatin kaveriksi. Koska sitä syö vain kolme, niin siitähän syö ainakin kahdesti. Tai sitten kanttarellikastiketta ja perunoita.
Tein sunnuntaina nakkikastiketta pitkästä aikaa ja lapset suurinpiirtein nuoli pannun. Maistui itsellenikin. Esikoinen teki älyhyviä mustikkamuffineja, sellainen ohje että kaikki aineet vain sekoitetaan.
Minä voisin syödä seuraavat pari viikkoa pelkkää kaalilaatikkoa, mutta kukaan muu ei lämpene sille :) Tulisi halvaksikin.
EN MÄKÄÄN KOSKAAN unohda syödä! En koskaan. paitsi kun olen rakastunut ja siitä on jo 3 vuotta :P
Muiskuja!
Miksi minä en unohda syödä?? Ja se kyllä näkyy myös mun vyötärössä. Nytkin piperrän mysliä naamariin ja munakas tuli jo syötyä alkupalaksi :)
IHania juttuja sulla tiedossa, kivaa viikkoa.
ei syömistä VOI unohtaa!
Nuo itse tehdyt nuggtit ovat muuten mainioita, kilo meni eilen.
Tuija, jännä et se kotona on yllättävän haastavaa. Kun luulis, et kotona ylensyö ennemminkin.
TArun seura aina hauskaa.
Kepponen. KIITOS todella paljon nugettiohjeesta. Ehdottomasti testiin. Kuulostaa herkulliselta todellakin. Kantterelli-pekonipastaa on jo täällä syöty, koska siitä tykkkää pojatkin. Mikä yllättää.
Sun ruoka on kaalilaatikko, mun on kanasalaatti :D
TAru, mulla ei rakastuminen tähän kyllä vaikuta ollenkaan. Mä oon vaan ruoka-aikaan poissa kotoa ja sit se syöminen unohtuu. Kääk!
NAnni, sun vyötärössä ei näy kyllä mikään ruoka ainakaan kuvista päätellen :)
MArika, voi näköjään unohtaa. JOskus.
Miksi kaikki tietää itse tehdyt nugetit mut mä en?
Lähetä kommentti