torstai 16. maaliskuuta 2017

Jee ja mur

Elämän isot päätökset on käsillä. Mä ihan tosissani mietin, että  söisinkö nyt klo 11 salaattia vai uusinta suosikkiani eli Lidlin kreikkalaista jugua, johon rouhin pähkinäsekoitusta ja pikkusen hunajaa.
Olen taas kuin rva Avokadopasta, joka hekumoi sillä, että saa monta kertaa päivässä syödä.

Olen syönyt hämmästyttävän hillitysti edelleen. Hirveän nuhan takia olin viikon pois salilta, mutta äsken siellä kävin ja punnitsin itseni. Paino pysynyt samassa.
Ällistyttävää sinänsä, mulla kun on taipumusta ahmimiseen. Olenko sittenkin saanut katkaistua taas pahimman överit.

Se kyllä mietityttää, että kuinka radikaaleja muutoksia tässä pitää tehdä, jos haluaa laihtua, eikä vain pitää painoa samassa.

Ollut tylsähkö viikko. Killerinuha vei voimat. Olen tosi paljon lähinnä lojunut.
Tai no. Viime perjantaina ystäväni istui meillä iltaa tulevan avomiehensä kanssa. Lauantaina ajelin edes takas, nukuin päikkäreitä ja menin aikaisin nukkumaan.
Nautin "yksinäisestä" illasta, kun mies oli kavereitaan tapaamassa.

Tästä sai kyllä vähän turhaa draamaa aikaiseksi yksi kaverini. Hän kysyi huolissaan,eikö mua harmita  kun mies käy viihteellä nykyään "usein". JUU EI HARMITA! Viime vuonna mies ei käynyt missään ja oli AINA kotona. Niin aina, että mua lähes ahdisti. Miehen puolesta harmitti, että kaverit asuu "kaukana", eikä niitä enää näe helposti. Etenkin kun teki työtä, jossa viikonloput lähes aina töissä. Nyt kun työ on vaihtunut arkityöksi, minkä kaverit tietävät, niin kutsuja kaupungille tulee useammin. Ohjelmassa bilistä ja pubivisaa ja muuta sellaista tylsää :D
Minut haluttaisiin mukaan, mutta enhän mä pääse, kun olen töissä. Ja huom, vaikka pääsisin, niin en menis mukaan.

No joka tapauksessa kaveriani tämä nyt oli huolestuttanut ja ilmoitti että häntä se häiritsisi. Mua ei.
Tyhmänä menin tämän mainitsemaan miehelle ja häntä se sitten ärsytti ihan hirveästi.

Me tosiaan ehditään niin paljon olemaan yhdessä, että kerran kaksi kuussa kavereiden tapaamista ei multa vie pois mitään.
Olisin aika pikkumainen, jos haittais. Se on kuitenkin minä, joka näkee kavereitaan paljon pitkin viikkoa.

Mies yrittää pakottaa minuakin käymään ihmisten ilmoilla, että hän kyllä hoitaa lapset, mutta kun ei mua niin kauheati kiinnosta ihmisten ilmat. Mä en tiedä miksi mun pitäis mennä skumpalle baariin jos mua  ei kiinnosta.
Mulle riittää, se, että näen kavereita täällä tai kaverin kotona.

Tulipa pitkä vuodatus. Vuodatus pitäisi ehkä vuodattaa sille huolestuneelle kaverille :D

Mulla ei oli jotain muutakin asiaa, mutta katosi nyt tähän tuohtumukseen.

Jee aurinko paistaa, jee kevät, jee tuleva lenkkeilykausi. Optimistina luulen taas opettelevani juoksemaan.




Ei kommentteja: