sunnuntai 19. helmikuuta 2017

Viikonloppuraportti

Pitkästä aikaa oli normista poikkeava viikonloppu.

Perjantaiaamu valkeni varhain. Pikainen aamiainen ja yhden muksun poisvienti. Haikeus.
Nopsa ajo takaisin kotiin ja yhden muksun ja mieehen kyytiin nappaus. Muksun vein hoitoon ja miehen kaukojunalla. Mies läks nuoruuden maisemiin lomailemaan.
Minä menin pankkiin hoitamaan asuntokaupan. Vihdoin.
Edelleenkin ällistynyt siitä, että MINÄ  pystyin ostamaan kodin. Säällisen kodin säälliseltä alueelta. Kaikki minut tuntevat tietävät, että vuosien aikana, dramaattisen kohtauksen tullessa, olen etsinyt kurjaa kerrostalokämppää kurjalta alueelta.
Ei ikinä tullut mieleen, että itse pystyisin ostamaan rivitalokodin.

(Rasittavuuteen asti kutsuin ystäviä kahville "mun omistusasuntoon". Onneksi ystävät kestivät sen.)

Facessa ex tempore vihjailin. että skumppaa sais, tervetuloa. Vaikutti siltä, että jään yksin. Hetken jo ihan tosissani mietin, että pyydän eksän nyksänsä kanssa maljaa kohottamaan. Juhlittais mun kotia ja heidän avioliittoa.
Luojan kiitos yksi ystävä päättikin tulla poikansa kanssa yökylään. Soitin kuopuksen mun luo yökylään, koska oli isäviikko. Puhelimessa sanoin eksälle "pakkaa sille vaihtovaatteet ja hammasharja", kunnes muistin et Ainiin, poika on mun lapsi ja sen kamat on mun luona :D

Kaverin kanssa höpistiin ja syötiin. Skumppaa maisteltiin.
Pojat saunoi ja herkutteli. Kaikilla oli hauskaa.

Aamupäivällä ystäväni, vaatekaappifanaatikko, sai puuskan laittaa poikien vaatekaapit kuntoon. Piti jopa henkarikaupoilla juosta. Tuli niin siistit kaapit, että kyllä niistä kuva pitää laittaa. Jää Konmarit kakkoseksi noiden rinnalla.

Päivällä jäi pari tuntia aikaa olemiselle ja sitten meninkin ystäväni luoksen syömään ja ylläri ylläri skumpalle. Meitä oli neljä naista. Juttua ja naurua riitti.
Kaksi lähti baariin ja kaksi käveli kotiin. Minä menin kotiin,

Eilinen oli lähinnä lojumista. Olin NIIN kaivannut nollauspäivää. Katsoin Suomilovea, Hurjia rakkauskiloja, Vuosia nuoremmaksi, Sykettä. Mitäköhän muuta? Täydellinen nollaus, kuten voitte arvata.

Tänään piti kyläillä kaverilla, mutta siellä onkin oksutauti. Taidamme tytsyn kanssa relata vaan. Kaksi pojista tulee tänään äitiviikolle, yksi on mökillä. Oletuksena hyvin rauhallinen lomaviikko.

Kysyin muuten esikoiselta, ysiluokkalaiselta, että harmittaako häntä, kun en juuri koskaan voi tehdä heidän kanssaan mitään. Vähän joskus harmittaa kuulemma. Kysyin, että mitäs haluaisitte sitten tehdä.  "Mennä leffaan tai käydä Kulmiksessa syömässä". Lupasin, että huomenna mennään syömään.

Olin älyttömän liikuttunut. Teini haluaa tehdä äidin kanssa jotain! Poika kehtaa näyttäytyä äidin kanssa!
Olen onnekas,

jk. Vein mökkikamoja keskimmäiselle eksän luokse. Änkesin sisään ja huutelin et onko Rouva x täällä. Rouva x tuli esiin ja halasin häntä onnitellakseni.
Sanoin et vähän mua riipii et hän on samanniminen kuin pojat, toisin kuin minä. Naureskellen sanoin et he on nyt sit perhe x.
Kerroin hekotellen heille myös, et olin ajatellut kutsua heidät mun kanssa iltaa istumaan.
 Meillä oli hyvin naurava vartti heidän eteisessään.



2 kommenttia:

Taru kirjoitti...

Onnea itselliselle ja upealle naiselle kodista ja velkavankeudesta ;)

P kirjoitti...

Kiitos. Niin on suloista sanat vankeus ja itsellinen :D