tiistai 21. marraskuuta 2017

Ruoka-ajatuksia

Eilen kun mulla oli se puuska, niin päädyin K-rautaan ostamaan uutta vessanpöntön kantta. (Ei kuvaa), mutta sen lisäksi löytyi ihana tyyny, joka oli pakko ostaa. Eikö ole suloinen?

Mutta tärkeämpiin asioihin.
Näin alkuviikosta kaikki kärvistelee tuskissaan miettiessään, millä perheensä ruokkisi. Minäpä kerron omat ajatukseni tästä, kun vieläkin puuskailen.

Chili con carnea (jauhelihaa, tulista tomaattimurskaa, valkoisia papuja ja maissia)

Tonnikalapastaa, jonka ohje osui silmään Inka I:n blogista. Paista tonnikalaa hieman, joukkoon tom murskaa tai pastakastiketta, basilikaa tuoreena sekä joukkoon että koristeeksi. Tarjoile fusillipastan kanssa ja nurustele joukkoon vielä fetaa.

Uunijuureksia jonkun kanssa. Esim. Samaisesta blogista löytyi bataattitortillojen ohje. Eli tortillojen sisään kanaa ja uunissa paahdettua bataattia. Ehkä itse laitan fetaa ja bataattia.

Arkipäivät kun syö näitä, niin viikonloppuna ehkä sitten pitsaa. Ja viiniä.
(Taidan tarvita viiniä nukkumiseen. Viime vkolla heräsin kolmesti 5.30 ja tänään neljältä, eilen kuudelta. Viikonloppuna olin juonut muutaman lasin viiniä ja nukuin lähes yhdeksään)



maanantai 20. marraskuuta 2017

Tilataan saamista

Hurjan tehokas oli se Yin-jooga vartti. Siinä oltiin auki ja tilattiin. Selvästi sain jotain
 Puuskan!
Mulla oli vaatimaton haave imuroida alakerta, mutta imuroin yläkerrankin ja apua, sohvatyynyjen alta. Vaihdoin nojatuolin päälliset. Laitoin koristetyynyjen päälliset pesuun ja etsin iloisia uusia päällisiä. Setvin taas vaatekasoja ja vein kaappeihin.
Pemistin poikien johtokasat järjestykseen.

Maha murisee, joten keittiön kaappeja en vieläkään siivoa.
Ehkä huomisen #varttipäivässä session jälkeen?

Itsensä ylittämisestä

Istuin kaverilla kahvilla yksi päivä ja alettiin miettiä näitä stressi- ja kuormitusjuttuja, joita meillä ja lähes kaikilla muilla on.
Kirjoitettiin vihkoon toiveita, mitä asioita halutaan elämää lisää. Pikkujuttuja esim yhteisiä kävelylenkkejä.
Eilen samainen ystävä jakoi linkin #varttipäivässä haasteeseen, jossa idea joka päivä esim joogata vartti. Joka päivälle on videolinkki, jossa ohjaaja neuvoo mitä tehdä.
Kunhan tämän olen kirjoittanut, aion tehdä ekan jutun. Yin-joogan.

Alkakoon itsensä hoitamisen kausi tai jotain muuta imelää.

Ajattelin myös välillä yrittää ylittää itseni. Eilen sen teinkin. Huono äiti etsi kirjoittajia, joilla teini talossa. Yllätin itseni ja kirjoitin yhtä nopeasti jutun, kuin nämä omatkin postaukseni. Eli en Yrittämällä Yrittänyt!!
En mä edes ajattele, että mua valittaisiin, mutta halusin näyttää itselleni, et uskallan edes kokeilla.  Teko on tärkeämpi kuin lopputulos.

Aamulla mies totesi, että olen kaunis, kuin Linnan juhliin menossa. Olin hieman että wtf. Mulla oli jalassa jumppatrikoot ja musta neule. Ehkä se oli mun koru, joka hämäsi. No nauroin kuitenkin et miehen takia ei tartte yrittää, kun olen rennossa luonnon tilassakin juhlakuosissa. Aikas onnekasta!

Onnekas olen siinäkin, että miehen poika ja vaimokkeensa lupas lähteä meidän kanssa Kreikkaan toukokuussa. Veikkaan niiden olevan jotakuinkin parasta seuraa. Vähänkö kivaa kun ne on niin ihania.

Noniin, nyt joogan pariin. Heippa.

keskiviikko 15. marraskuuta 2017

Ensitreffit ja matka ja ja

Katsoin Ensitreffejä alttarilla aamiaista syödessäni (hitaan aamun luksus) ja hieman kyynelehdin.
Aatelkaa nyt. Jotkut onnelliset parit tapas toisensa tosi teeveessä. Kaikkien silmien alla. Ihmiset näki tutustumisen ja riidat ja epävarmuudet ja kaiken.
Ihanaa rohkeutta ja heittäytymistä.
 Mulle yksi silmiä avaamimmista pareista oli Milla ja Kimmo. Kimmo ihastui mutta Milla ei. Ei tuntenut vetoa?
Jäi mieleen keskustelu Millan ja ystävänsä välillä. Ystävä huomautti et Milla on hurahtanut miehiin ja ihastunut hetkessä, mutta suhteet silti kosahtaneet.  Että nyt olisi ihana kiltti mies tyrkyllä, anna mahdollisuus.
Ja rest is history.

Antakaa mahdollisuus!

En olisi minä, jos en olisi huomannut että ekan kauden Pia oli leikannut sen hirveän luomen naamastaan pois. Huraa!!!
Siinä oli pari joka ei voinut onnistua koska se luomi.... (No höps. Mut onneks poisti.)

Tämä on se taloudellisviikkoa josta kohkasin viime viikolla. Et pakastin täynnä ruokaa jne. eli ei tarvi käyttää rahaa.
Höps sillekin. Koko ajan loppuu leivät ja maidot ja kasvikset ja kaikki. Nyt jo mennyt ehkä 60 e vaikka on vasta keskiviikko. Ihan superärsyttävää.

Sitkeästi jatkan koska moti kohdillaan.
Varattiin matka Nidriin ensi keväälle!!!! Kaksi viikkoa lomaa ja lämpöä ja hyvää ruokaa. Enää puoli vuotta odotteluaikaa.

tiistai 14. marraskuuta 2017

Tv-tärppien nro one

Avalta alkoi uusintana Ensitreffit alttarilla Usa. Joku vanha kausi, josta näin osan ja joka oli HUIKEA. Siinä näkee kaiken ja oppii paljon.
Ihanaa nähdä se alusta asti.

Oon ollut huono ammattibloggaaja. Oon vain lomaillut ja kiitänyt paikasta toiseen.
 Huomenna palaan uutena ja ehompana.

torstai 9. marraskuuta 2017

Sadas taloudelliskatsaus

Kyllä. Sadas taloudelliskatsaus. Ja toka postaus tänään. Ammattilaisuus velvoittaa.

Pemistin pakastinta. Löysin aineksia vaikka mihin ruokaan. Jotakuinkin näin meillä syödään ensi viikolla.

Pippurikanaa riisillä
Itsetehtyjä nugetteja
Makkaraperunat
Lihapullat ja muusi tai lohkoperunat
Riisipuuro
Kanawokki
Salamikiusaus


Toki noi ruoat voi muuttua joksikin muuksi, mutta noita aineita olisi. Ensi viikko on halpa!!!!
Nyt mun on oikeasti pärjättävä noilla ja luulis että helpostikin selviäisi ostoksista jollakin kympillä vain. Olenko optimisti?

Naurattaa katsoa poika ja pojattoman viikon ruokia.  Kasvisruoka vs. mättöruoka.

Ammattibloggajan perfect life. Ja Bette box.

Mun elämä on täynnä kontrasteja. Viime viikolla olin romu ja siihen ei auttanut edes blogihuivi eikä vihreä parka oranssilla huivilla eikä mun oranssi kevytuntsikka.

Tällä viikolla jankuti jankuti.... tehnyt linssikeittoa ja eilen tätä.
Mies onneksi arvostaa iltaruokana bataattilohkoja salaatin kera. Ällistyttää se. 

Päivällä pemistin lipaston laatikoita ja löysin ison pinkan paperisälää. Reseptejä ja inspiraatiokuvia. Kävin ne läpi ja heitin valtaosan roskikseen. Loput lajittelin aiheittain muovitaskuihin. Nyt kun vielä tekisi reseptit vuorotellen ja sais vaihtelevuutta poikaviikkojenkin ruokiin. 



Roskiin meni iso kasa vuosien  aikana kerättyjä leikkeitä. Jäljelle jäi hillitty kasa.
Aika hauska juttu muuten. Yksi inspiskuva oli kirkkaan pinkiksi maalattu olkkarin pöytä. Eilen hain kaverilta valkoisen olohuoneen pöydän ja mietin sen maalaamista juurikin pinkiksi.

Äsken hain kuukauden Bette boxin. Nyt ei ollut piiruakaan pettymys.
Ihana Glo illuminator, jolla vanheneva iho saa hehkua ja iiiihana punainen huulipuna Lumenelta.
Micellar puhdistuspyyhkeetkin testasin ja ne oli enemmän kuin täydelliset.


Et kyllä, täydellinen ammattibloggauspäivä ja viikko takana.
😁

Jk. Jos mä sitkeästi kutsun itseäni ammattibloggaajaksi, niin tuleeko musta sellainen.
Mikä taho kiinnostuu 47-vuotiaan naisen vaihtelevista moodeista?🙄

Ja hei jk 2.
Voitin Slow is beautiful blogista vuoden terveystuoteeksi valitun Valioravinnon Nivelkunto nappeja.
Reilun viikon syötyäni voin vahvistaa, että tuote on hyvä ellei tosi hyvä.
Olen valitellut aamujäykkiä polvia, joilla ikävä aamuisin laskeutua portaat makkarista keittiöön. Yhtään ei ole polvet oikutelleet.


keskiviikko 8. marraskuuta 2017

Kasvisruokapainotteinen taloudellisuus

Tartuin sanoista tekoihin. Mä tein linssikeittoa samana päivänä kun ajatuksen keksin.
Ohjeita luin netistä, mutta tein oman pään mukaan.
Ohjeen laitan, koska se oli hyvää ruokaa.

2 sipulia
4 porkkanaa
Valkosipulia
Purkki tomaattimurskaa
Purkki linssejä

Freesaa vihannekset. Mausteet samaan syssyyn. Laitoin chiliä ja cayennepippuria.

Kaada purkit joukkoon ja mukaan kasvisliemikuutio

Keitä ja Soseuta

Mä söin sellaisenaan, mies viipaloi vuohenjuustoa joukkoon.

Syötiin lisänä ciabattaa ja tsatsikia. (Lidlistä)

Tänään tai huomenna teen bataattilohkoja ja fetasalaattia. Nekin syödään tsatsikin kanssa, koska sitä on jäljellä.

Tää kasvisruokapainotteinen taloudellisuus pökerryttää.

Eilen meni rahaa kampaajaan. Mut hei, siihenkin on rahaa jos syö linssejä 🤣


maanantai 6. marraskuuta 2017

Mulle ei saa puhua. Ja taloudellispostaus.

Koska taloudellisuus on nyt ainoa asia mikä minua kiinnostaa, niin jaanpa tänne linkin joka innostutti minut taivaisiin.
https://anna.fi/hyvinvointi/ravinto/halvalla-hyvaa-nain-syot-alle-12-eurolla-viikossa-terveellisesti/

Muuten kiva, mut onko mun opeteltava syömään linssejä? Onko ne hyviä?
Jos linssien sekaan laittaa hirmuisesti valkosipulia, niin auttaako se?
Mut kyllä, nyt kun alkoi pojaton viikko, niin tätä voisi testata.
Eli hopsista vaan ostoslistan suunnitteluun.

Toi suunnitelma sopii vatsanpienennyssuunnitelmaankin.
 Mies teki elämänsä virheen lauantaina. Olen ollut LOPPU  ja ärtynyt ja sen kunniaksi lauantai-iltana söin cheese ballseja ja join yhden siiderin. Kun olin käsi kulhossa, mies kysyi liittyykö toi sun kehokuuriin?
Lopputuloksena se, että suutuin ja lopulta itkin ja heitin herkut roskiin ja siiderin viemäristä alas. (Ja ei. Mies ei haukkunut mua lihavaksi. Tekipä vaan virheen milloin naiselle saa puhua)
Homma karkasi vähän käsistä, jonka tuloksena mies sanoi aamulla virnuillen että "eilinen meni riidatta, koska ei puhuttu mitään".

Mut koska kävimme tuollaisen keskustelun, että vois olla yhdessä herkutta jne. niin siihen sopinee tuollainen kasvisruokaviikko?

Tämäkin vaikutti herkulta.

https://anna.fi/reseptit/couscous-ja-bataattilohkot/

torstai 2. marraskuuta 2017

Suur urakka (taloudellispostaus)

Menin nettipankkiin ja kirjoitin ylös kaikki mihin rahat hupenee. Rahareikiä löytyi kyllä. Pelkästään kirpparille mennyt viime kuussa 100e. Aika hyviä löytöjä tehnyt, kuten teineille vaatteita. Et onko se nyt hyvä vai paha.
Ruokaan mennyt ällistyttävä summa eli 800e. Kun ottaa huomioon että pojat täällä vaan joka toinen viikko eli mitä v..ua. Bensaan menee satasia, mut ne tulee osin takaisin km korvauksina.
 Josko marraskuun tavoite on laskea ruokakulut...

Raskas huokaus.

Ja niin, meen näemmä koko ajan miinuksella hieman. Nyt jos saan luottokorttimaksut maksettua, niin rahaa jää käteen enemmän.
Mut tästä pitäis siis saada säästettyä rahaa matkaan. How?

Viikon ruoat:
Carbonara, salamikiusaus, lasagne, hampparit+ranut.
Lisäksi mennyt kanasalaattia ja mannapuuroa ällistyttäviä määriä.

Viikonlopun ruoat ehkä tortilloja ja porilaisia. Hyvin miesmäinen viikko 😁




Kunpa olisin lahjakkuus

Mun kirjallisesti lahjakas ystävä laittoi viestin, että voitaisko kirjoittaa toisillemme novelleja. Et mietittäis  yhdessä teemoja ja katsotaan mihin se johtaa.
 Kuulosti ihanalta, mutta vastasin tietysti että en osaa kirjoittaa.
 Hauska sattuma oli se, että äidiltä sain lahjaksi taas ihanan muistikirjan. "Tiedät kyllä miksi." Mun äidin mielestä olen kirjallinen lahjakkuus. Heh.

Joku kirjailija juuri jossain sanoi, että jos haluaa kirjoittaa, niin pitää vaan istua alas ja tehdä se.
Kuulostaa helpolta. Huoh.
Mä tarvitsen idean ja pitkäjänteisyyttä ja kannustusta ja lisää kannustusta. Olen pohjaton Sammio.

Seuraava kepeä aihe on Vaatelainaamot. Mun tuttu käyttää sellaista ja siitä paljon julkisesti puhuu. Nyt viimeisimpänä Voi hyvin lehdessä.
Tajusin sen olevan loistava palvelu. Kuusi kuukautta maksaa n.150 e ja sillä saa lainata kaksi asua viikossa puolen vuoden ajan. Enhän mä edes käytä niin montaa eri asua samassa ajassa.
Toi on loistava ja edullinen tapa pukeutua kun alkaa miettiä. Ja tosi kiva tapa kokeilla uusia tyylejä.
Harmi etten  ole muualla töissä (kuin kotona) tai ettei ole edustus tai muita menoja. Ihan varmasti testaisin muuten. Ei tulis shoppailua varmaan harrastettua enää.
 Maanantaina muuten shoppailin. Ihan yllättäin. Menin alusvaateliikkeeseen ja sanoin että tarvitsen uusia sopivia liivejä mutten osaa ostaa niitä itse. Menin sovitus koppiin, myyjä mittas mut ja puolessa tunnissa löytyi kolme kivaa settiä. Nyt on taas kaunis ja ryhdikäs olo.

Ja nyt en siis enää osta mitään loppuvuonna 😂

lauantai 28. lokakuuta 2017

Purkaus

Ammattibloggaajan taakka on raskas. Pitäisi keksiä kiehtovia faktoja valitsemistaan kategorioista.

Nyt ymppään kuvina.

Lahjakynttiläjuttuja ja kukkia.


Loistava Niveatesteri, joka ensi käytöllä vakuutti, että tämä tuote on saatava. Iho hehkui ja tasottui tsuih vaan.



Eilen oli raskas päivä kyllä. Mulla tuli "romahus" ja hieman traagisena ylireagoin.
Ystävä oli kahvilla ja pariin otteeseen marmatti mun kuopuksesta, joka on suuna päänä. (Oli taas käymässä mun VAPAAVIIKOLLA)
Sit siihen kun yhdisti hoitolapsen mekkalan, niin ystävä totes että tällaisina hetkinä on ihana mennä tyhjään hiljaiseen kotiin.
Aloin hirveellä kolinalla siivoon keittiöö ja mesoamaan että lakkaan kutsumasta vieraita kotiini ettei kukaan vaan v...tu joudu kärsimään mun v.. elämästä jne.

Kaveri käveli ovesta ulos.

Asia on sovittu toki.

Mies näki et mulla oli joku vialla ja oakotti puhumaan. Vihaan puhua tunnekuohussa, koska silloin itken. No itkin ja puhuin ha uuvuin.
Voin sanoa et terapiaan mua ei sais. Hitto psykoterapia tappais mut.
😁

No. Tänään samainen ystävä ja naapurin mies tulee meille iltaa istumaan.

Mut oli raskasta. Minä kun en riitele ystävien kanssa.
Nyt vaan osui arkaan paikkaan.
 Mies sadatta kertaa taas sanoi ettei mun tarvitse hänen takiaan syyllistyä tästä mun elämän härdellistä. Et kaikki on hyvin.

Huuuuh. Vuodatus.

keskiviikko 25. lokakuuta 2017

47 on uusi 40

Hyvää syntymäpäivää minulle!
Lahjaksi sain näköjään ensilumen.

Mä syntymäpäivänä aina toivon, että musta tuntuisi jotenkin erilaiselta. Mutta ei kyllä. Yritän tehdä päivästä oikein hyvän. Yritän vuodestakin tehdä hyvän. Kehittyä ihmisenä ja ja ja...
Mun paras lahja mulle oli kolme miinuskiloa. Ja se, että olen tykännyt syödä terveellisesti ja hyvin. Tätä aion jatkaa.

Mies oli korttiin kirjoittanut kauniisti. En tiennyt elämäni runollisen miehen kanssa.

"Välillä monet ajatukset
täyttävät pääni, mutta
pinnalla siellä olet sinä,
sinun päiväsi ja sinä."

Tämä ei ollut ammattibloggaus, vaikka kirjoitin sen "blogihuivi" kaulassa, kylpytakki päällä.

Unmet expectations

Unmet expectations.
 Kaveri lähetti linkin todella kiinnostavaan juttuun, jossa tuo edellinen sanapari mainittiin hiljaiseksi avioliiton tappajaksi.
 Kirjoittaja oli mies, joka jo lyhyen avioliiton jälkeen törmäsi tähän.
Se on sitä, kun tulee töistä kotiin ja odottaa puolison tehneen ruoan valmiiksi ja istutaan hyvin käyttäytyvän jälkikasvun kanssa päivälliselle juttelemaan mukavia. Päivällisen jälkeen lähdetään perheen kanssa ulkoilemaan auringonpaisteeseen sillä aikaan kun hovimestari siivoaa sotkut.

Todellisuus on sitä, kun tulee kotiin, kukaan ei ole tehnyt ruokaa, kaapissa ei ole ruokaa, josta tehdä päivällistä. Lapset kiukkuaa ja illalla istutaan kumppanin kamssa voipuneina eikä kukaan siivoa keittiötä.

Sit blaa blaa blaa jotain ja ohje oli että älä odota mitään, go with the flow.

Silmiäavaavaa. Sehän se "elämän pettymys" on. Odottaa jotain mitä ei koskaan saa.
Niin tuttua mulle. Mun perhe-elämä haaveet on amerikkalaisista perhe-elokuvista suoraan. Voitte kuvitella, että meillä ei sellaista ole.
Päivällisten toivon olevan mukavia hetkiä, joissa kaikki puhuu vuorotellen, vitsaillaan ja nauretaan paljon.
Tosiasiassa joku aina mölisee jotain jonkun toisen päälle, mies istuu hiljaa ja mä mulkoilen poikia käyttäytymään.
Lopulta kuopus huutaa "Mulkku" veljelleen, joka ärsyttää.

Go with the flow siis.

Jk. Kirjoitin tämän postauksen kylpytakissa. Bloggaaja huivi ei ollut kaulassa.

maanantai 23. lokakuuta 2017

Ammattibloggaaja

Olin säihkyvän muotikoordinaattorin kanssa huikentelevaisella kahvi/shoppailuretkellä. Löysin himoitsemani huivin (kukaan ei muistuta että olin ostoslakossa vuoden loppuun), joten tästä tämä ammattilaisuus alkaa.
 Se bloggaaja, jonka blogista huivin löysin, on ammattilainen. Juuri osui silmiin teksti, jossa hän kertoi kirjoittavansa yhden parisuhde, yhden perhe, yhden koti ja ruoka, yhden muoti ja yhden "yhteiskunnallisen" aiheen viikossa.
Huhhuh.

Mistä mä kirjoitan?
Yksi "olen laihiksella", yhden "tarvitsen terapiaa", yhden "uusperhe", yhden "mul oli hauskat sinkkuvuodet" ja yhden "taloudelliskatsauksen" viikossa.
 Saatte toivoa!

Taloudelliskatsaus: Kävin hyvin taloudellisen yh-insinööriystävän kanssa eilen Tokmannilla. Opin et hän ostaa ruoat Tokmannilta, Lidlistä ja Cittarin euron päiviltä.
Kopioin!!!

Muoti/ammattibloggauskatsaus:




sunnuntai 22. lokakuuta 2017

Ihanaa syysloma loppui, ihanaa rauhallinen viikko alkoi, ihanaa kun ruokavaliolla on mukava olla ja ihanaa, kun tänään menen Zaraan metsästämään attitudehuivia muotikoordinaattori- Tarun ( Aka Elisa) kanssa.

Tämän viikon aion olla positiivinen, aurinkoinen ja kiinnostava. Ja ahkera. Ennenkaikkea luova.

Kattokaa nyt. Ihana. Pakkohan ihmisen on muuttua esim. Ammattibloggaajaksi, jos on tuollainen huivi. Grrr...

Kun isä pianon osti

Mies ihmettelee mun hinkua ostella asioita. Hän kun karttelee kauppoja ja ostoksia.
 Eilen tulin Ikeasta kotiin (lakana, pari sisustustyynyä), niin miehen kyssäri "arvaa mitä ostin", yllätti. Vastaus yllätti enemmän. "Mä ostin pianon."
 Niin, meille tulee piano. Olohuone ei ole suuri ja hieman saa miettiä ja pyörittää, et saadaan uusi pikkujutska mahtumaan. Mut sitten meillä on kulttuurikoti 😁

Tänään oli ihana päivä. Söin ekan kerran tällä viikolla muuta kuin kanaa tai kalaa pelkästään. Paistoin suippopaprikaa ja lehtikaalia lisukkeeksi.
Askeesin jälkeen se oli loistava ateria. Suosittelen kokeilemaan.

Mutta mikä parasta. Huomenna alkaa arki. Olen jo kuoliaaksi kyllästynyt tähän lomaan.
Ma ti ke on paljon työajoa, mikä on ihanaa. Menoa. Ei kotona istumista.
Toivon myös kivoja seikkailuja.

lauantai 21. lokakuuta 2017

Ärsyttävät etäisät. Etä-isät.

Mulla on suuri kunnia seurata vieressä deittailua. Olen oppinut ensin inhoamaan tyttöjen isejä ja sittemmin isejä, jotka näkevät lapsiaan joka toinen viikonloppu.
 Siis oikeasti. Ne on hermoille käyviä. "Aina kun lapsi on mulla, en voi puhua, viestiä, hengittää ollenkaan, kun mä vaan elän mun lapselle. Me koko ajan nautitaan toistemme seurasta ja puuhaillaan ja seikkaillaan ja jutellaan ja ollaan kylkikyljessä, ettei mulla nyt vaan ole aikaa muulle."
Aika lailla suoria lainauksia monesta eri miehestä.
Vielä pahempia on kyllä tyttöjen viikko viikko isät. Ne on koko ajan tuollaisia.
 Millä todennäköisyydellä noi miehet pariutuu?

Oikeasti mua ärsyttää tuo siksi, etten osaa olla tollanen. Mä vaan en koko aikaa nauti ja puuhaa ja omistaudu. Lapset kyllä vie mun ajan ja huomion aika tehokkaasti ilman sitäkin.
Mun ja lauman kanssa voi olla aika vaikeaa elää, kun miettii.
 Mies totesi mun olleen tällä viikolla etäinen. Mä sanoin hänen olleen sellainen itse. "Milloin mä voisin sulle jutella kun koko ajan joku pojista puhuu sulle tai hoitotyttö säätää jotain. Mut on kasvatettu olemaan keskeyttämättä muita, joten täällä ei voi puhua."
No. Sitten ollaan etäisiä 😂

Lauantai-iltana meillä oli taas ruoka ja peli-ilta kaverin ja lastensa kanssa.
Päivällä mun keskimmäinen meni kamun tytön kotiin leipomaan jälkkärit. Isoimmat teki meille täällä pitsat.
Syötiin ja meluttiin. Puoli yhteen yöllä pelattiin pictionarya ja pokeria.
Vähän ärsytti kyl tää kehokuuri 😀 Söin pelkkää kanaa.
Onneksi kaveri on Cambridge-dietillä, joten söi askeettisesti myös.
Mies vähän kyseenalaisti meidän kuurit. Hänen puolesta saisin painaa vaik 100kiloa. Hetken mietin, josko söisinkin vain suklaata tulevat vuodet.
Ei. Torstaina täytän 47v enkä vielä ole valmis luovuttamaan.

torstai 19. lokakuuta 2017

En tajua muodista mtn

Nauratti kun luin uusinta Elleä. Kiva tällanen uus trendi. Niin cool.
Mut otetaanpa tavallinen persjalkainen lähiömama ja laitetaan päälle poolo, mekko, farkut ja lenkkarit. Nauraisko kukaan vai näkiskö kaikki muotilehtu copy-catin trendikkyyden?
Testiin joku päivä.

Ensitreffit ja kehokuuri

Mitä viihdettä tuo Ensitreffit alttarille.
Nainen: onpa tuolla uso lehmä, katso miten iso lehmä. Onko se susta iso?
Mies: joo on se.
Nainen: mikset sitten reagoi? Reagoi mun puheisiin kun puhun sulle!!

Mä muuten tajusin miksi tuokin ärhäkkä nainen on ollut yhdeksän vuotta sinkku.
Jos mä kiukkuaisin aina kun tuntuu ettei mua Kuunnella ja reagoida asianmukaisesti, niin kiukkuisin aika usein.
 Ja käsi sydämellä, kuin moni aina kuuntelee ja ihastelee kun mies puhuu 😀

Mulle on iskenyt syksy. Lähinnä tekisi mieli möllöttää ja katsoa telkkaria.
Sen sijaan aloitin vanhan tutun kehokuuriin. Syön aika askeettisesti, mutta olo hyvä ja virkeä. Epämääräisen levoton ja keskittymiskyvytön, mutta hyvällä tavalla.
 Tavoitteena saada hyvä olo ja kapeampi kroppa. Jotta löydän taas ne ääriviivani 😂

Kauhukuvastoa
Minä 2v sit on tuo hoikahko ja minä tänään. Nyyh.


maanantai 16. lokakuuta 2017

Päivä, jona herää PAHALLA tuulella

Mä olen pitkään osannut saadaa itseni aika helposti hyväntuulikseksi, enkä liikaa ole välittänyt mielialoista. Tänään en kuitenkaan jaksa  edes yrittää
Vihaan lomaa, vihaan lapsiviikkoa, vihaan sitä etten saa nukkua, vihaan sitä et olen muuttunut läskiksi isolla ällällä.
Hyvä alku aamulla siis.

Heräsin nälkäisenä kaiken lisäksi. Mikä pahinta, olin päättänyt aloittaa kehokuurin ja sekin ketutti et sain syödä paistettua suoltaonta munakasta aamiaiseksi.
Sit kuopus aloitti vinkuvonkukitinän jne

Nyt on semirauha maassa. Kuopus sai luvan tehdä omenakaurapaistosta (kiitos tubaaja miisas) ja pääsee kaverille yökyläänkin. On siis tiedossa edes yksi helppo ilta :D

Lounaaksi söin paistettua kanaa tuliseksi maustettuna. Ei muuta. Toivon saavani saman moodin päälle kun vuosia sitten ekalla kehokuurilla. Ruoka menetti merkityksensä ja virtaa oli ihan hirmuisesti. Ja se laihtuminen...

Eilen tajusin, että mikään herkku ei  ole niin hyvää, että se on tän läskeyden arvoista. Toi itseinho on kuvottavaa. En halua suhtautua itseeni näin. Ansaitsen enemmän ja parempaa. Kiitos vaan.

Olen ollut niin ärtynyt, etten edes pyörtynyt onnesta kun yksi todella kaukainen tindertyyppi aloitti viestittään. Annoin kauniit pakit, mutta tarjous pysyy kuulemma voimassa. Niin haluaisi minut tavata. Just.
Se miksi pitäisi pyörtyä on se, et se tyyppi on naurettavan ja ällistyttävän komea. Siis ihan koomisen komea. Kuvissa upea ja livenä tyrmäävä. Muistan elävästi, kun olin sen seurassa alussa hengästynyt. :D
Noloa kertoa ja noloa myöntää.
NO, nyt ei siis heilauta minnekään.  Vähän ärsyttää itseasiassa. Ja samalla liikuttaa kun tyyppi sanoo et "kiva kun muistat mut vielä kuitenkin".
Nauratti, kun se lähetti itsestään sixpack-kuvan. Mietin et voiko ällistyttävän komeatkin olla epävarmoja ja haluta kehuja random-naisilta.

Tekisi mieli  deletoida tää tarina, mutta jääköön itselle muistiin et tällaisiakin aikoja olen elänyt.

lauantai 14. lokakuuta 2017

Jos aamulla himoitsee kuumaa kahvia ja Pågenin Sub-leipää, mutta joutuu tekemään smoothien, koska rahkan päivämäärä lopussa, niin voiko aamu alkaa hyvin?
No voi tietysti.
Alan kyllä kallistua siihen, että smoothie on hyvä juoma vain kesällä. Nyt on kylmä!

Yritän ateria kerrallaan tehdä hyviä valintoja saadakseni olon hyväksi ja painon alemmaksi. Eilenkin kaikki ateriat oli herkullisen hyviä ja monipuolisia ja terveellisiä. Mutta mistä se Pandan valkosuklaalevy mun käteen ilmestyi illalla?
Miten kummassa pääsen karkista eroon taas kokonaan?

Tänään pitää ostaa leivosherkkua, kun kaveri tulee tänne miehen synttärikahveille käymään.

Yritä tässä sitten. 

Mut nyt päätin lopettaa voivottelun. Onhan elämässä muutakin. 

Mun puuska alkoi uudestaan, mutta lievempänä. Ostin rautakaupasta kalkkimaalia lipastoa varten plus uudet vetimet. Hommaa en vielä aloittanut kuitenkaan.
Sain idiksen vessojen raivaukseenkin. Tyhjensin "pääwc:n" mun tavaroista ja vein ne toiseen vessaan, missä enemmän kaappeja ja hyvät meikkausvalot. 
"Käyttövessa" oli niin täynnä kamaa, että oli aina sotkuista.
Nyt joudun harrastamaan liikuntaa, kun joudun yläkertaan kiipeämään meikkieni perään. Näinköhän loppuu meikkaaminen 😀

Mitäköhän mä seuraavaksi keksin tehdä?

Iloa viikonloppuun kaikille!

keskiviikko 11. lokakuuta 2017

Terveysruokakohtaus

Puoli tuntia luppoaikaa. Pilkoin juurekset iltaruokaa varten.
Kaivoin vihanneslaatikosta loputkin juurekset ja pilkoin sosekeittoa varten.
 Tänään syödään uunijuurekset fetan (ja lihapullien) kanssa ja huomenna sosekeitto kreikkalaisen feta-pinaattipasteijan kanssa.
Pasteijat ostin tänään kreikkalaiselta herrasmieheltä.

Mulla on hirmuinen nälkä.


Ilman tätä (tuotetta) en voisi elää!

Aah tätä onnen määrää. En ole koskaan tajunnut miten ilman jotain must-tuotetta ei tule toimeen, mutta nyt tajuan.
Tämä suihke, jolla peitetään juurikasvu on kosmetiikkakeijun  lahja minulle, joka yrittää harventaa kampaamokäyntejä.
Tsuih, suihkautus  ja harmaat on piilossa.


Ensitreffit alttarilla ohjelma on taas saanut miettimään kuinka haastavaa voi olla lykätä kaksi aikuista ihmistä yhteen.
Ihmiset on kyllä niin jymähtäneitä omiin tapoihinsa, eikä yhtään kyetä joustamaan omista jutuista.
Kaverilta tuli aamulla viesti juuri tuohon ohjelmaan liittyen. Sympattiin noita miehiä, kun naiset on niin nuivia ja juuttuneita. Jopa pyöräilevä rahkansyöjä alkoi saada säälipisteitä. Kaveri totesi naisista "Joo siinähän sisustelevat kämppiään lattiasta kattoon maailman tappiin asti."

Mietittiin millainen se ohjelma olisi, jos mukana olis 40+ naisia, joilla monta lasta.
Näkyisikö vähemmän viimeisen päälle sommiteltuja koteja ja enemmän ääntä?

Mies jutteli mun keskimmäisen pojan kanssa la yönä toista tuntia syvällisiä. Mä olin yläkerrassa nukkumassa, mutta jäin salakuuntelemaan puheita. Mies kertoi mm siitä kuinka ehti asua yksin ja oli rauhallista ja sai tehdä ja mennä vapaasti. Sitten "tapasin teidän äidin ja sain teidät kaupan päälle plus äidin työn. Nyt on ääntä ja melua ja tappelua, mutta olen onnellinen. Tämä on Elämää! Yksin oli välillä aika tylsää. Mä tykkään teistä. Olette hyviä tyyppejä."

Näin vapauduin pahimmista uusperheangsteista!

Eksää näin sunnuntaina. Hän naureskeli että elämä pyörii vauvan ympärillä. Ei ole omaa aikaa eikä omia proggiksia eikä ole aikuista aikaa.
Olin osanottava ja vähän huvittunut. Ei käy kateeksi.
Ei mullakaan ole liikaa omaa aikaa mutta saanpa nukkua 😂 Ja syödä rauhassa. Muistatteko sen, kun lapsi herää aina, kun haluaa syödä yksin ja rauhassa?

perjantai 6. lokakuuta 2017

Syyllistyjä, epävarma ja monin muin tavoin hankala

Olinkohan eilen hieman jyrkkäsanainen puheissani  suhteesta ja uusperheilystä, mietin vaan.
 Kuten Tarulle vastasin kommenttiosastolla  "on se outoa et näin helposti solahti asumaan yhdessä tosta vaan. Aika lyhyellä koejalla vielä. Mut yhdessäasumista ei voi harjoitella etukäteen. Vaikka kuinka näkisi toista asumatta yhdessä, niin totuus paljastuu vasta kun asuu samassa kodissa
Muahan tavallaan ei  ole mikään yllättänyt. Kuitenkaan. Helpommin mennyt kuin kuvitellut ja sehän ei ole yllätys et "olen suhteessa niin huono" omasta mielestäni. Siis riittämätön. Joku outo standardi mulla."

Muistan kun toissakeväänä seisoin entisen kodin pihalla ja itkin ja "kiljuin" eksälle, etten koskaan enää halua olla suhteessa tai asua kenenkään kanssa, koska olen huono parisuhteessa, marttyyri, syyllistyjä, epävarma ja monin muin tavoin hankala". Eksä siinä sitten kehui ja kannusti, mutta mä vaan volisin.

Mistä nää ajatukset tulee? Omasta päästä joo, mutta miksi?
En haluaisi näitä vanhoja kaavoja raahata uuteen juttuun mukanani ja fakta on et ihmisenä en kehity IKINÄ, jos nyt eroisin sen takia, että on helpompaa olla yksin ja HOITAA kaikki yksin.
Pöljä minä!

Ja koska olen ristiriitainen hahmo, niin on hyvin luontevaa sanoa miehelle vilpittömän tosissaan että "onko vaikeaa rakastaa ihmistä joka on näin ihana"? ( EI ole. On kuulemma  oikein helppo rakastaa)

Huomenna kehityn ihmisenä ja jätän kaikki lapset miehen hoiviin, kun päiväksi menen kouluttautumaan. En aio kiitellä liian vuolaasti, enkä syyllistyä kun "aiheutan vaivaa". Enkä lahjo. Pidän vain päivänselvänä, että voin poistua kotoani. :D
Koska mulla on maailman parhain ja rakkain sisko, niin sepäs lähetti mulle kortin, joka nauratti, itketti ja piristi!!!!

torstai 5. lokakuuta 2017

Angstaan kaikesta

Uusi suosikkiruoka, josta kiittäminen ystävää. Sitä sun tätä paistetaan pannussa, joukkoon riisiä, päälle fetaa. Kyllä on hyvää ja terveellistä.
Toki voin lisätä, että paistettu Kreikasta tuodussa oliiviöljyssä. Lautasellani paistaa aurinko.

Vaikka en ole maailman fanaattisin matkailija, niin haaveilen isosti toukokuulle aiotusta Kreikanmatkasta.
Nähtäväksi jää onko se häämatka vai matka. Tärkeintä lämpö ja loma ja rauha.

Tällä hetkellä vähän angstituttaa. Ei mitään vakavaa. Osin todellista, osin hormonaalista ja osin vaan dramatiikkaa.
Mua hieman ahistaa uusperheys. Ahistaa sekin, että mä edelleen ja aina vaan koen ettei mulla ole annettavaa parisuhteessa. Ahistaa mun syyllistymisetaipumus. Eilen syyllistyin siitä, että mies on väsynyt ja kaipaa lomaa. Vasta tänään tajusin, ettei miehen yrittäjyys ja lomattomuus ole mun syy tai ansio.
Ahistaa, et mulla on paljon hommaa kotona ja arjessa, mutta miehellä ei. Mies vähän angstaa sitä et elämä on työ, päivällinen ja tv:n katsominen.

Mä ihan oikeasti välillä toivon et asuisin "yksin".

Saako valittaa tällaista? Saa kai.


Pari päivää sitten marisin tätä siskolle ja vahingossa itkin. Sit kyläilin toisella uusperheellisellä ystävällä ja molemmat vähän itkettiin.
Molemmilla sama angsti. Kun taloudessa on lähinnä "mun lapset", niin hommat ei vaan jakaannu tasaisesti. Mieskin totes yksi päivä et mä oon kiireisempi koska mulla on lapset.

No kun vähän sitten maristiin niin illalla oli kivaa ja hyvä olo kaikin puolin.
Mutta...

keskiviikko 4. lokakuuta 2017

Random vinkit halpaan eloon :D

Ihan kuulkaas random taloudellisvinkkejä tulin tänne jakamaan.

Eilen latasin kännykkään taas K-ruoka mobiilisoveuksen. Sain liittymisedun pluskaupan omat edut puhelimeen. Hain kaupasta kolme pakettia kahvia, travel suklaalevyn, ison oivariinin ja koskenlaskijajuuston. Hinnaksi tuli 3e.

Tein äsken lounaaksi ison smoothien. Yhden satsin laitoin minitermariin, niin saan iltapäivämenossa hyvän välipalan. (Ja olenhan huomenna laiha)

Esikoinen toivoi uutta hupparia, kun kaikki paitsi yksi liian pieniä. Kävin kirpparilla aamulla ja löysin Vansin collegen ja hupparin ja maksoin kai 8e. (Miehelle löysin tosi kivat Conversen varsikengät (ei ne perustennarit) ja pakko oli ostaa.)

Itselle katselin kuvastoista vaatteita ja ups oho muistin olevani ostolakossa. Onneksi muistin.
Pitäisi  ehkä tehdä kuten kaveri. Se ei koskaan osta vaatteita, koska aina väärän kokoinen "enkä halua näin isoja ostaa". Kummasti se pärjää muutamalla sopivalla vaatteella :D

Sitä vaan ihmetteln, et kuin mä ramppaan koko ajan kaupassa, vaikka pakastimen piti olla täynnä ruokaa. Aina joku lisuke tai leipä tai kasvis on loppu. Ärsyttää!

Kotivinkissä oli iso otsikko "Ruokamenot kuriin".
1 Katso kaappeihin
2. Kurkkaa kaupan alahyllylle
3.Pakasta juustoa
4. Lihapullat kolmella tavalla
5. Kananmunaa puuroon
6. Jatka tähteitä

Jo oli vinkit.
Voisko joku tulla jatkaan mun tähteet?

maanantai 2. lokakuuta 2017

Täydellinen naistenlehtihetki

Olin facessa kaipallut jotakuta kylään ja yksi kaveri soitti varoittamatta ovikelloa kysyen "täälläkö sitä kahvia saa"?

Sai. Lounasta.

Olin juuri tekemässä jatketta viikonlopun kasvispaistokselle, jota sitten söimme fetan ja tsatsikin kera.
Kaveri ihan vilpittömän hämmästyneenä katseli siinä ja ihmetteli ääneen, että mulla on ihanassa kannussa ihania kukkia ja vieressä paloi kukkien värinen kynttilä.
"Sulla on jääkaapissa ihan vaan ex tempore vieraalle hyvää ruokaa ja vielä itse tehtyä tsatsikiakin!!!, pöytä kauniina ja hitto vielä tuolejakin maalannut. Sun elämä on kuin naistenlehdestä. Inhoaisin sua, jos en tietäisi tuon olevan vain osatotuus sun elämästä."

Koomisinta tässä oli se, että  kaveri sai tästä samanlaisen puuskan, kuin minä  Korson aseman Hennasta ja hän ajoi samalta istumalta K-rautaan ostamaan kalkkimaalia, koska "en ole maalanut pitkään aikaan".
Ja niin, hän osti minulta minulle turhan lipaston, jonka maalaa.

Jos pitäisin kiitollisuuspäiväkirjaa, niin tämän kirjaisin. Joku osoitti minulle, kuinka hyvää mun elämä on :D

Inhorealisti minä otti kuvan pöydästä kyläilyn päätyttyä. Ei ihan niin siistiä ja blogikaunista.

lauantai 30. syyskuuta 2017

Mä tein sen!

Kyllä, mun puuska jatkui monta päivää. Mä sain siirrettyä miehen vaatteet vaatekaappiin. Mä kävin kaikki omat vaatteet läpi ja siivosin vaatehuoneen.  Setvin myös pari kassia tavaraa, jotka muutosta asti ollut vaatehuoneen lattialla. Eli 1,5 vuotta!
Poikien huoneen kaapissa oli iso kasa "kirppiskamaa", jotka vein suosiolla Fidaan.
Kaikesta raivauksesta johtuen vapautui kaksi telkkaria, jotka vein poikien toiseen kotiin. Nyt niillä on omat telkut kaikilla.
Mulla on myös talossa tyhjä kaappi ja vaatehuoneessa tyhjiä hyllyjä.
On tiedossa myös, minkä verran mulla on mitäkin vaatetta ja päätin olla ostamatta loppuvuonna mitään.
Silmiin osui jonkun tytsyn ostoslakkojuttu Lily.fissä ja se osui arkaa paikkaan. Kyllä, kun kaappiin ostaa halpisvaatteita tarjouksesta, niin käyttämättä ne jää. Tai ainakin vähälle käytölle. Ja hei, kuinka monta t-paitaa ihminen tarvitsee?  Pitkiä neuletakkejakin on lukuisia.
Nyt en tarvitse mitään!

Viikonlopun suosikit:

Uusi kaverini K-kaupan rouva tuli ex-tempore kylään ja iltaa istumaan. Tullessaan toi ihanan kukkakimpun, jota olin jo ihastellut päiväkausia, mutten raaskinut ostaa. Sopii täydellisesti mun maljakkoon/kannuun.

-Mies saunoi naapurin miehen puusaunassa taas vaihteeksi. Naapuri kertoi tuoreesta suhteestaan ja pyysi mieheltä apua. Hän kun ei oikein osaa puhua tunteista. Soitti tyttöystävälleen ja antoi puhelimen miehelle. Mies kertoi naapurin rakastavan naista.
Voi apua!
Mies myös kutsui tämän tuoreen parin meille syömään tänään.

Viikon paras ruoka. Vinkki tuli ystävältä.

Parsakaalia, sipulia, suippopaprikaa ja lehtikaalia pilkotaan.
Paistetaan oliiviöljyssä. Päälle murustetaan fetaa.

Näinkin olisi ollut hyvä, mutta teimme sen lisäksi riisiä, patonkia ja tsatsikia.  Vitsi kun oli hyvää!!!!

(Kaupassa oli lehtikaali tarjouksessa. Ostin euron pussin tietämättä mitä sillä tekisin. Kun kaikki aina siitä kohkaa, niin taivuin testaamaan minäkin.

torstai 28. syyskuuta 2017

Puuska ei loppunut vieläkään

Kyllä, mä olen vieläkin ahkera. Mä saan asioita aikaiseksi! Ilman ystävää en tietty olisi ollut näin aikaansaava. Sen avulla ( Se sen siirsi lähes yksin) siirrettiin todella painava vaatekaappi meidän makkariin. Meidän makkarista pöytä ja tv pojille. Poikien huoneesta laatikosto hoitolasten huoneeseen.
Hyrskynmyrskäys.
Tulipa imuroitua ja pyyhittyä pölyjä paikoista, joissa ei tule käytyä. Esim kaappien takaa. Tai poikien huoneesta ylipäätään.

Tuolit odottavat maalaamista, mutta just nyt on muuta tärkeämpää käsillä. Jätskiöverit. Toinen kaveri aikoo tulla tänne syömään jätskiä kaksin käsin.

Haastavin tässä proggiksessa on se, että  nyt olisi pakko raivata vaatehuone isolla kädellä. Sen luulis olevan helppoa, kunhan ensin siirtää miehen kamat vaatekaappiin, mutta kun se vaateshow ahdistaa mua. Tulee nähtyä kuinka paljon on turhaa vaatetta ja liian pientä vaatetta ja ja...
Jospa motivoisi itsensä ihanalla lopputuloksella? Ja palkitsisi itsensä isosti.
Ehkä palkinnoksi riittää kivempi koti.

Ihanaa joskus innostua kodistakin! (Mulla olisi kasa naistenlehtiä, mutta en kykene niihin keskittymään yhtään.)

Mitä muuta mä tekisin? Antakaa mulle ideoita :D




keskiviikko 27. syyskuuta 2017

Inspiroivat ihmiset


Onko teillä ihmistä, jonka tapaaminen saa puuskan valtaan ja inspiroi paljon? Mulla on. Eilen kaipasin tekemistä, seuraa ja  innostusta ja suuntasin Hennalle Korson asemalle. Hennalla on ihana koti, ihana puoti, ihanasti ideoita ja intoa. Kävin sitä sitten sieltä imemässä.

Inspis numero 1. Arjestakin voi tehdä juhlaa. Henna oli käynyt ostamassa erilaisia kakkupaloja paikallisesta leipomosta (Inspis 1,5: kannata pienyrittäjiä)
Kahvipöydässä paloi kynttilä, astiat oli kauniit ja kakut tyrmäävän herkullisia. Valitettavasti jäi kuva ottamatta.
(Ostin myynnissä olevan kannun omaan ruokapöytääni esim kukkamaljakoksi. Nyt ne kukat pitäisi ostaa. Ja kynttilä sytyttää.

2. Osta kirpparilta tai kierrätyskeskuksesta tuoleja ja maalaa ne itse. Henna suositteli kalkkimaalia, niin ei tarvitse hioa tuolia ensin.
Kuin tilauksesta, niin facekirppiksellä oli myynnissä valkoisia puutuoleja. Tänään haen kaksi ja maalaan ne. (Kun ehdin maalikauppaan)  Niistä tulee meille yöpöydät.

3. Mene kurssille. Verkkokurssi, työväenopiston iltakurssi, viikonloppukurssi. Saa uusia ideoita, tapaa uusia ihmisiä. Oppii uutta!

4. Hanki kotiin vain kivoja tavaroita. Vaihtele järjestystä, uusi tekstiilejä.

Kotiin tulin intoa puhkuen ja keksin jo huikeita ideoita, jotka mieskin kelpuutti. Pitää vaan siirrellä painavia kalusteita huoneesta toiseen, jotta pääsee alkuun. Harmi vaan että yksi kaluste on niin painava, että siihen tarvitsee vahvoja miehiä. Minä ja paikalle äsken komennettu esikoinen ei jaksettu kahden.

Meidän makkarista siirretään telkkari tasoineen poikien huoneeseen, jotta KUKAAN ei enää pelaa meidän makkarissa.
Yksi kaappi tulisi siten meidän makkariin, koska etenkin miestä ärsyttää, että hänen vaatteensa ovat siellä sun täälläeikä yksikään makkarissa.

Sitten poikien huoneesta vapautuu yksi laatikosto hoitolapsille tai myyntiin jne.

Puuska! Ikiliikkuja!

Kiitos Henna!

Tämä ei ole yhtään maksettu mainos tai mikään, mutta menkää ihmeessä Hennan puotiin Korsoon, niin näette vilauksen kodistakin. Sitten teillekin tulee hyrskynmyrskäys!


Aktiivinen viikko jatkuu keittiössäkin. Pullataikina on kohoamassa!
Leivon, poltan kynttilää.
Iltaruoaksi kanawokkia.

maanantai 25. syyskuuta 2017

Onni löytyy itsestä


Naistenlehdestä löysin tämän Visa Koiso-Kanttilan viisauden. Se kyllä kirpaisi. Jos  elämä on tylsää, niin voi erota ja saada muutoksen elämäänsä sen myötä.
Kyllä, näin on.
Mutta se klisee, ettei itsestään pääse eroon, on kyllä totta.

Jatkossa toivon löytäväni kirjoittamisen lahjan,  joilla saisin tulevat muutoskaipuut hoidettua.
Entistä vahvemmin tajuan senkin, että onni löytyy itsestä eikä toisesta ihmisestä. Jos mä en viihdy itseni kanssa omassa elämässäni, niin sitä ei kukaan muu pysty korjaamaan kuin minä itse.

Viihdyn elämässäni, en sitä täällä nyt valita. Mä vaan tajuan, että IHAN oikeasti mun täytyy keksiä omia juttuja ja harrastuksia jne. että elämä pysyy vireänä. Ja sen myötä parisuhde.

Tänään aloitin uuden elämän. Uuden ahkeran elämän siis.
Olen leiponut sämpylöitä ja juuri nyt hellalla kiehuu porkkana-inkiväärikeitto. Testissä siis uusi ruoka!!! Inkiväärikin on mulle hyvin uusi juttu, eli en pysty sanomaan tykkäänkö illan terveyspöperöstä. Mutta jospa tällä saisi neljän viikon flunssan loppumaan.

Koska jaoin tässä nyt yhden ruokavinkin, niin voisiko rakas lukijakunta kertoa mitä teillä syödään tällä viikolla.






torstai 21. syyskuuta 2017

Elä pinkimmin


Tämä ihana kuva teksteineen osui eilen illalla silmään ja pakkohan se oli kuvata.
 Sain siitä jonkin näköisen inspiraation miettiä kuinka eläisin pinkimmin ja tietenkin enemmän.
Päätellen blogitauosta (joka mua harmittaa), mulla on ollut paljon menoa, joka tietty ehtaa Pinkkiä. Olen nähnyt taas paljon ihmisiä ja se osuus ollut tosi kivaa.
Olen ollut vielä aika tukkoinen ja vieläkään en ole salilla käynyt. Eipä se, että se kiinnostaiskaan Ehkei se ole nyt kovin pinkkiä :D

Viikon aikana paino on tehnyt oudon pienen pudotuksen. Mä en omasta mielestäni ole kummia muutoksia tehnyt syömisiin. Enemmän ehkä närppiny kuin syönyt kyllä.
Olen juonut lähes joka päivä smoothien, jossa sitä voima360 jauhetta. Pojatkin on juoneet sitä. Siitä tykkään ja aion siis jatkaa.

Tiistaina olin Itiksessä lounaalla, mutta lopputuloksena ostin kasan vaatteita. Oranssi  kevyuntsikka oli must have! Oranssi kaulahuivi vihreän parkan pariksi oli myös äärettömän pakollinen ostos.
Tärkein hankinta oli Uudet MOLLY-farkut Gina tricotista. Vitsi ne on hyvät housut. Ja ehkä ainoat, jotka venyy mun päälle. Tein virheen, et sovitin vanhoja farkkuja ja... (Ei tee hyvää  kyllä Pinkille elämälle sovittaa liian pieniä vaatteita.)
Ostin pari teeppariakin, joten onhan noita hankintoja taas tehty. Kumma  miten vaikeaa elää "älä osta"-elämää.

Sadon sadannen kerran, että NYT mä en käytä rahaa mihinkään turhaan.
 Pitäisi säästää rahaa kevään matkaan ja jos esikoinen pääsee yllätys yllätys-kieliohjelmaan, niin se pääsisi Bretagneen helmikuussa ja sehän maksaa sekin.

Nyt alkaa aamun tohinat ja mä en päässyt edes alkuun tässä pohdinnassa, että mitä "Elä pinkimmin" tarkoittaa.
Palaan asiaan!

Iloa perjantaihin

perjantai 15. syyskuuta 2017

Voimaruoka

Tämän viikkoisen pikkupimahuksen jälkeen olen ollut erittäin normaali. Halusin vain kertoa!

Normaaliudesta kielii testihalukkuus kaikkiin laihdutustuotteisiin, mitä keksin. Ostin paljon mainostettua Voimaruoka 360 jauhetta. Olen sitä lisännyt aamusmoothien joukkoon. Nälkä pysynyt liiankin hyvin poissa. Ei millään olisi nälkä lounasaikaan.
Testanut myös Nutrilett "smoothie" tetran, joka myös piti nälkää poissa sen verran kuin pitääkin.
En ole millään kuurilla. Kunhan keksin uusia juttuja mitä kiireessä nauttia.

Eilen kävin testaamassa ystävän vetämänä Shindoa. Se oli ihanaa. Todella rentouttavaa. Tätä aion kokeilla useamminkin. Jospa saadaan ryhmä aikaiseksi.
Urheilu on elämästä TAAS jäänyt kokonaan. Olen nyt kolme viikkoa  ollut ihan tukossa flunssan jäljiltä enkä ennen sitäkään oikein mitään saaut aikaiseksi.
En ole tyytyväinen, mutta en nyt viitsi pakottaa itseäni mihinkään.
Vaatteet kyllä koko ajan jatkaa  pienenemistään, että.... Kaukana on ne ajat kun ajattelin itsestäni  et "aika vau".

Tänään olen katsonut Femmalta dokkaria "Hidas luopuminen". Älyttömän koskettava kaksiosainen dokumentti perheestä, jonka isä sai alzheimer diagnoosin 49-vuotiaana. Ei ole sanoja edes puhua tuosta, se kannattaa katsoa.

Olen onnellinen viikonlopusta vailla ohjelmaa. Meillä on tuota happeningia  ollut hirmuisesti ja nyt aion nauttia olemisesta. Ja onneksi saan olla yksinkin! Luultavasti en huomenna vastaa edes puhelimeen illalla. Irtareita ja telkkaria. En kaipaa muuta.

Aurinkoista viikonloppua!

keskiviikko 13. syyskuuta 2017

Hyvin äksy hormoonihäröilijä

Olen tänään hyvin äksy hormoonihäröilijä.  Vihaan kaikkea eli itseäni.

Tuon ehdin kirjoittaa eilen, en enempää. Tänään nolottaa kertoa eilisestä, mutta kerronpa  nyt silti.
 Olin taas vaihteeksi alkanut angstaamaan "ansasta toiseen"-juttuja. Sellaista "täällä mä vaan kotona pyörin ja ihan varmaan kaikki pitää itsestäänselvänä, että teen kotona kaiken yms."
Tossa moodissa puhuin sitten eksän kanssa ja vedin hirmukilarit siitä, kuinka HÄN nyt on muuttunut ja onpas hienoo kun muutut ja voi kun kiva että heräät aamulla aikaisin et vaimo saa nukkua ja ihanaa et jäät isyysvapaalle ja ihana et olet muuttunut mut mä en ole koska olen  sama vanha paska ja ja ja...
Vollasin ja lopetin puhelun.

Siis mikä hitto mua vaivaa?

Miehelle kerroin ton (tyhmänä) ja se sit kiusas mut hengiltä, koska  piti mun kilahdusta naurettavuuden huippuna. "Mä taidan soittaa ex-vaimolle ja kiukutella sille, etten koskaan saanut käydä baarissa mut nyt sun uusi saa käydä ja ihan epää". Hmm. Noin sanottuna tosiaankin tajusin mikä pelle mä olen :D
Mies käski pyytää eksältä anteeksi. Toki pyydän, mutta se eksä tosiaan on tottunut muhun eikä välitä.
Aamulla sanoin sorry viestitse. Eksää ei ollut hetkauttanut, mut kysy sit multa huolissaan et onhan meillä täällä kaikki hyvin.
On. Mä vaan olen näemmä vähän pimee ajoittain ja vaikka haluan muuttua, niin sit ärsyttää se et muutun. (Loogista.) Tai mikä pahinta, joku yrittäis mua saada muuttumaan yhtään.
Mun luonteessa on se joku, joka saa vieläkin kaipaamaan sitä et olisin yksin ja riippumaton. Enkä missään SUHTEESSA. Eli ihan sama fiilis vieläkin välillä kuin 1,5v sitten kun muutin omilleni.
JA kuitenkin kaikki on hyvin.

Ota itsestä sitten selvää!

Tänäänhän toki elämä on aika jees. Oli jo eilenkin. Opettelin näitä uusia juttuja ja sain sanottua että pelkään että pidetään asiaan kuuluvana et mä teen aina ruoan jne. Koska olen kotona!

Tänään olen miettinyt kiinnostavampia eli sitä et miten raha saadaan riittämään. Ainiin, olen ennenkin tainnut miettiä. Buahahhaha!
Tän kuun aikana budjetti mennyt yli  kovaa ja korkealta. Ilmeisesti loppukuu syödään puuroa?
Ja mikä kivointa. Tänään pääsee lukiokirjaostoksille taas. Kuusi kirjaa, ehkä vajaa 200e jos onni matkassa.

Mietin eilen muuten muita töitäkin. Mies jutteli naapurin kanssa jotain siitä,et harvoin päästään kotoa kahden minnekään, koska lapsi.
Kun leikin ajatuksella et menisin miehen kaverin hoivayritykseen töihin, niin mies oli et ÄLÄ kuitenkaan mene.  Palkka surkea mm. Eli mun työ kelpaa oikein hyvin miehelle silti. Sanoi vielä et "sä et taitais enää sopeutua muihin hommiin, kun olet niin tottunut tähän". Niinpä! Kun saa päivänsä viettää miten huvittaa, niin kahdeksan tuntia jonkun muun määrättävänä vois olla haaste.

Mun piti kirjoittaa hauskoja ja kepeitä, mutta tulikin tällainen purskahdus. Tsih!




torstai 7. syyskuuta 2017

Kiittämätön kermapeppu

Hei, olen kiittämätön kermapeppu.
Mä kehtaan taas valittaa tylsistymistä. Mulla pitäis koko ajan olla jotain kiinnostavaa tai hauskaa tekemistä.
Tänään luin uusinta Kodin kuvalehteä ja siellä oli juttua mimmistä, joka siivoaa "koko ajan" ja sillä on vaatekaapit tip  top ja kauniisti esillä koko ja vvärijärjestyksessä. Miksi mä en voi sellaiseksi muuttua? Aina kun olisi tylsää niin senkun vaan alkais järjesteleen vaatteita miljoonassa eri vaatekaapissa. Ja Astiakaapit, ja ruokatavarakaapit ja lipaston laatikot.
Että kehtaankin tylsistyä, kun on lukuisia kohteita jotka voisi järjestää siisteiksi ja käytännöllisiksi.

Kiva viikko kyllä ollut. Nähnyt kavereita joka päivä, käynyt katsomassa esikoisen säbämatsin, katsonut korista telkkarista, tavannut sossuja, Ihaillut peilistä hiuksia, jotka käyttäytyy nätisti. Mitää valittamista ei ole.

Olen kiltisti kirjannut ylös kaikki ostokset mun hienoon kalenteriin tämän kuun aikana. (No, en mä oikeasti koskaan muista niitä kirjata, mutta verkkopankista eilen sitten siirsin tiedot ylös)
Tämäkin aiheutti synkkyyttä. Mulla oli viikossa mennyt 300 e vaikka mun budejtti EI OLE  niin suuri. Ensi viikolla ei saa mennä läheskään niin paljoa, mutta saas nähdä kuin käy.  Ahdistusstressi mulle kohta tulee.
Kävin Lidlissä isoilla ruokaostoksilla eilen. Tapahtui joku outo ajatusmoka, jonka johdosta meillä on kolmea eri kanaruokaa peräkkäisinä päivinä. Mä ihan oikeasti en keksinyt mitään ruokaa, jota haluaisin tehdä tai syödä. Nämä nyt sitten tuli mieleen.
HUomenna aion kokeilla itsetehtyjä nugetteja kodinhengetär-Kinttupolun ohjeella. Mikä viikonloppu! Nugetteja ja häät!

Aloin miettiä omia häitä. Entä jos pitäisikin sellaiset viidenkympin häät? Tarjois skumppaa ja hitto vaikka nugetteja täällä kotona? (Traaginen marttyyrikohtaus vai järkvä aikuinen realisti?)

maanantai 4. syyskuuta 2017

Ärsytyshermo

Vatsaa kalvava morkkis. Keskimmäinen kysy mitkä bileet meillä oli ollut. Kaverin vanhemmat oli herännyt meidän meluun. Hirveetä.
Istuttiin kolmeen asti terassilla. On puhuttu ja laulettu ja kitaraa soitettu yms. Voi kauhu.
Onkohan postilaatikosta uhkauskirjeitä?

Jotenkin nolottaa. Mut hei, meillä on elämä 😁 Muut vaan kadehtii. Joohan?

Viikonlopun jälkeen pitää tietysti ryhdistäytyä. Aamu alkoi smoothiella ja hirmu terveellinen on ollut päivä muutenkin. Tätä sitten repeatilla hamaan tulevaisuuteen. Lauantaina olen huolettoman oi, koska on siskon HÄÄT!!!! Näitä juhlia olen odottanut kauan. Vihdoin se tapahtuu.
Ah romantiikka rakkaus ja onni.

Naistenlehdestä luin juttua raivostuttavat imelästä parista. Merikapteenin vaimo nimisen blogin kirjoittajat. (Miksi pitää olla vaimo? Kalastajan tai kenen tahansa. Miksi? )
Joo heillä oli romanttinen alku ja ovat niin symbioosissa kun ovat yhdessä. Jos toinen menee kauppaan yksin, niin ikävä jo tulee. Siis please.
Kuulostahan tuo söpöltä, mutta ei ole mun haave kyllä yhtään. Eikä tämä ole edes kateutta. Mä en vaan ole symbioosi-ihminen. Ja mitä sitten kun toinen kaipaakin vähän enemmän tilaa? Kestääkö suhde?
Mut söpöyden söpöys. Vaimo lopetti duunin, et he voivat olla koko ajan yhdessä aina kun kapteeni on maissa. Eli viikkoja pyörii kotona itsekseen ja sit kun mies tulee, niin nyhjäävät kylki kyljessä. How  wonderful.
Kyynisenä sanon, et ovat vasta vuoden olleet yhdessä...
 En tiedä mihin ärsytyshermoon nää mua osuu ja miksi. Kun tunnen ihmisiä, jotka ovat niin tiiviisti yhdessä, eikä se yhtään hermostuta.

Hermostunut siksi, kun en aina itse jaksa olla toista huomioiva? Haluisin vaan möllöttää jossain yksin rauhassa ja olla piittaamatta mistään.

Hauska esimerkki. Mies pääsi ex tempore yhden bändin keikalle perjantaina. Kaverinsa soittaa siinä ja pyyteli paikalle. Mun ystävä lähti mukaan eli kuskiksi. Molemmat kyseli moneen kertaan onko on et he lähtee kahden. Olin et joo joo ja lähes työnsin ovesta ulos. Halusin katsoa telkkaria ja syödä karkkia yksin 😁
 Ei ollut mustasukkainen olo ollenkaan.

Mies oli kaveria tentannut aiheesta "millaisen miehen haluat löytää ja millaisen parisuhteen". Tinderöitsijäystävä sanoi ettei edes tiedä, mihin rakas terapeutti heti et Ahaa, se on syy. Jos ei tiedä mitä haluaa, sitä on vaikea saada.
 Tosta en ole varma. Mä en halunnut suhdetta ja sellaisessa olen. Hehhehe.

Päivän taloudellisvinkki :
Tee juhliin tortillajuttuja ihan liikaa, niin sitä riittää parille muullekin päivälle. Niin on halpaa ja helppoo.

torstai 31. elokuuta 2017

Yksi puuskista

Mulla olisi viikonloppuna tulossa ne hauskan hauskat kekkerit ja piti saada siivouspuuska. Sen sijaan sainkin puuskan, johon liittyi puhelu Lähitapiolaan. Halusin tietää paljonko mun vakuutukset maksaa vuodessa. Summa on kyllä huima. 2100 e. Kotivakuutus, lasten vakuutukset, koiravakuutus, tapaturma ja matkavakuutus, auton vakuutukset plus se mopo vielä.
Opin sen, et iän myötä lasten vakuutukset halpenee mutta teini-iässä ne taas nousee. Ja ei, en uskalla luopua vakuutuksista.
Sen jälkeen intouduin nettipankista laskemaan vuoden sähkölaskut. Ne oli tasan 2000e.
 Summat yhteen ja jaettuna kuukausilla, niin joka kuu toiselle tilille menee 340e, jolla maksan nuo laskut. Se on ollut kätevää.
Salaa tuonne jää rahaa myös säästöön, koska maksaahan mies sähkölaskuja myös.

Sellainen puuskahdus.

Mä myös lopetin muutaman lehtitilauksen. (ja tilaan tarjouksesta uudestaan)

Sitten hain hoitolapsen huoneesta mun suosikkiverhot ja siirsin omaan makkariin ja lapsen huoneeseen laitoin eläinverhot takaisin. Koska huoneissa ei ole  pimennysverhoa, niin pitänyt kesäaikaan tummia,omia suosikkeja lapsella. Ensi kesäksi toivon jonkun laittavan pimennysverhon siihenkin huoneeseen.

Nyt kello on jo  puoli kaksi ja MITÄÄN en ole tehnyt sen eteen, että täällä olisi siistimpää. Onhan huomennakin vielä aikaa?

Suunniteltiin lauantain ruokalistaa. Päädyttiin tortilloihin ja nachovuokaan  Hyvää, helppoa  ja halpaa.
Jää rahaa viiniin...  Keväällä oltiin samaisella porukalla iltaa istumassa ja voi luoja sitä viinipullojen määrää! Yhdeksän aikuista kun istuu kahdeksan tuntia  seurustelemassa, niin kyllä niitä pulloja aukeaa ilman että kukaan on humalahakuinen.

Talousvinkki: Lidlissä on kanan sisäfile tarjouksessa. Maksoi 3,70e.  Mä en nimittäin muuta syö :D

Jk. Illalla sanoin miehelle innoissani, et Nti Sutkautuksella oli mukavaa Tinderöitsijäystävän ex-miehen kanssa.
Mies murahti.
Kysyin et eiks kiinnosta vai.
"Ei kiinnosta pätkän vertaa! Mä kiinnostun vasta sitten, kun Nti Sutkautus tulee ex-miehen kanssa meille grillaamaan ja Tinderöitsijäystäväkin on meillä".
Hmm. Kiinnostava ajatus itseasiassa. :)

Mut jos mä käyn ex-miehen vauvan ristiäisissä, niin kyllä tuostakin selvitään. TIEDOKSI!

Jk 2. Selostin eksälle puhelimessa, et elän nykyään siivousnatsin kanssa. Mies marmattaa mulle  poikien sotkuista jne.
Ex-mies purskahti nauruun ja sanoi et "ihan oikein sulle"!

jk3. Sen lisäksi, että ostin vihreän parka-takin, niin eilen ostin kaverilta käyttämättömän mustan villakangastakin. Maksoin peräti 12e.
Täytyy kuvata joku päivä takkicollection.
JA vinkkejä, mistä saisin ihanan muhkean leopardiprinttihuivin? (Muotikoordinaattori teki sen taas!)

keskiviikko 30. elokuuta 2017

Happy planner

Kaikkihan tietää et olen mega-aikaansaava askartelija. No en ole yhtään.

Siitä huolimatta intouduin ostamaan Happy plannerin. Kalenterin, jota itse askarrellaan. Pikkiriikkisiä numero- ja kuukausitarroja liimaillaan sivuille ja noin. Saa siis kalenterinsa aloittaa mistä kuukaudesta itse tahtoo.
Inspiroivia tarroja. Ihania värejä.

Ajatus oli, että kun on kaunis kalenteri, niin musta tulee luova. Ja tehokas.
Liimailen tyhjille sivuille inspiroivia kuvia hiuksista ja vaatteista ja ja...(häistä)
Erityisen tärkeää oli se, että kirjaan sinne ylös blogiajatukset. Se on jännä, että ideoita on, mutta ne unohtuu.
Nyt on unohtunut kalenterin hyötykäyttö.

Tänään kaivoin esiin kaikki tarpeet ja aloin näpertämään. Onhan se tosi kivaa puuhaa.







Plannerini ostin Korson aseman puodista eli täältä. Klik.

Vähäeleisen seksikäs pukine

Koska elämäni on silkkaa matalalentoa, niin on moni asia jäänyt kertomatta.

-Perjantaina ostimme uuden tila-auton. Ihanaa kun on "uusi" ehjä auto. Jännittävää on se, että tämä taisi olla meidän ensimmäinen yhteinen ostos. Eikun joo, on meillä pallogrilli hankittu myös yhdessä. Huh!

-Tarkkasilmäiset ehkä ovat jo huomanneet, että  Nti Sutkautuksen kanssa kävin shoppailemassa ja ostin elämäni ekan parkatakin. Tuo muotikoordinaattoreiden huippu vannoo raitapaitojen ja vihreiden parkatakkien nimeen ja kun tässä melko tasan viisi vuotta on ollut vaikutukselle alttiina, niin näin siinä sitten kävi. Takki on vielä kassissa piilossa, kun en kehtaa kaivaa sitä esiin. Tää tyypillinen "jos koko ajan valitat rahapulaa, niin miksi ostat uuden takin."

-Eilen kävin kampaajalla siistimässä hiuksia, joita yritän kasvattaa (Rva Kepposen esimerkkinä ollessa). Hiukset myös värjättiin punaisiksi.
Laitoin faceen ennen ja jälkeen kuvat, ja mies luuli ennen kuvaa tuoreemmaksi. Miehet on törkeän sokeita. NO, en pahastu asiasta. Onhan se kiva olla aina vaan upea toisen mielestä.

-Maanantaina vein poikien tavarat vanhaan kotiin. Siellä eksän nyksä heti lykkäs vauvan mun syliin ja pitkäksi aikaa jäin sille sitten lässyttämään. Suloinen vauva, joka on pakko myöntää, koska näyttää samalta kuin mun kaksi nuorinta näytti vauvana.
Nyksä kertoili vauvahaasteista. Vauva ei suostu olemaan liikkuvissa rattaissa ja kirkuu autossakin. Olin empaattinen. (ja vähän tietty vahingoniloinen)
Ei käy kateeksi. Mä saan tosta vauvasta parhaat puolet eli sen, et joskus käyn nuuhkimassa ja  ihailemassa. Ja sitten saan POISTUA!

- Lumenen Lähde niminen "raikastava ja virkistävä" kasvosuihke ilahduttaa laiskaa ihmistä. Tilasin kesällä Bette boxia, jossa tuli kaikki uutuuksia testiin. Nauroin tolle suihkeelle, et onpas turhake. Mut niin on kiva käydä kasvojaan suihkimassa välillä.

-Luin Puoliksen kommenttia jossain "vähäeleisen seksikkäästä pukeutumisesta" Jäin miettimään, mikä mulle on se asu. Ja tadaa, se on farkut ja v-aukkoinen valkoinen t-paita.
Kriisiä pukkaa siinä, ettei mulle enää mahdu sellaiset farkut, joihin yhdistää t-paita ja näyttää upealta.
Mun pitää keksiä uusi vähäeleisen seksikäs pukine. Kun joskushan sille olisi käyttöä,

tiistai 29. elokuuta 2017

Draamaa treffirintamalla

Eilen kahviteltiin ja shoppailtiin Nti Sutkautuksen kanssa. Kahvittelun lomassa juteltiin viimeisimpiä kuulumisia liittyen mm. Tarun tuleviin lounastreffeihin miehen kanssa.
Tämä tarina on näitä "maailma on superpieni"-juttuja. Kun mulla on siis muutama läheinen ystävä, niin millä todennäköisyydellä Taru menee treffeille mun toisen ystävän aka.tinderöitsijäystävän ex-aviomiehen kanssa?
Tästä oli tulla draama tässä jossain kohtaa, kun Taru vitsillä kysyi että tunnenko tän ja tän nimistä miestä mun kylältä. Aika kiusallisen nopeasti tajusin, että "tunnen". En siis tunne, mutta tiedän. Päätin olla Tarulle kertomatta totuutta, koska tälle ex-vaimolle asia oli ok myös.
Piti miettiä pikaiseen et kerronko, jonka johdosta  Taru kuitenkin peruis treffit, mikä olisi tylsää
Jos olisin tiennyt miehestä jotain kamalaa, olisin kertonut. Mut ei. Ok mies. Joskus vaan tulee niitä eroja.
Ja kuten totesin, niin kaikki me ollaan jonkun eksiä. Et jos alkais aina kartottaan, kuka tuntee ja kenet, niin ei sais tapailla ketään.

Tähän aiheeseen liittyen. Tarulle tulee kylään joku koiratyyppi tänään. Mä olen tapaillut sen koiratyypin veljeä pari vuotta sitten. (Ketä mä en olis tapaillut?)


Nyt mä menen työmenoon ja kampaajalle. Palaan asiaan pian!

maanantai 28. elokuuta 2017

Miten voi unohtaa syödä?

Mikä ihme siinä säännöllisessä syömisessä on niin vaikeaa? Onkohan mulla joku asenneongelma? Heti kun päätin syödä kolmen tunnin välein, aloin syömään yhdeksän tunnin välein.
Ja hei, en laihdu.
Mun on Pakko laittaa klo soimaan muistutukseksi ruokailusta ja jos sittenkään ei paino putoa, niin antaa olla.

Viikko oli sairasteluviikko. Keskiviikkona miehen kaveri tuli kahville ja jäi yöksi. Oli kivaa, mut nukuin sikavähän. Tuli flunssa. Viikonloppu täynnä koristurnausta ja työjuttui. Iltaisin menin nukkuun kympiltä eikä mikään ollut kivaa.
Onneksi nyt on maanantai ja uusi alku. Lakkasin kynnet ja pääsen Sutkautus-Tarun kanssa kahville. Eikä sillä saa jo hyvän alun hauskaan viikkoon?

Viikostahan tulee hauska. Huomenna kampaaja, viikonloppuna illanistujaiset. Meille tulee "miniän" vanhemmat, miniä ja "poika", miniän veli ja tyttöystävänsä ja vielä miehen tyttökin . Hirveesti kivaa porukkaa, paljon ruokaa ja viiniä.

 Vielä oon onnessani siitä et nää kaikki nuoret haluamalla haluaa meille.

Iloinen olen myös siitä, et tää yökyläilijä sanoi et mun pojat on harvinaisen hyvinkäyttäytyviä, ja kivoja. Et "todellakin sulla vois olla asiat toisin".  Palaute ilahdutti.

Lehtikaalin aikakin olisi. Nyt en ehdi, koska pitää SYÖDÄ. Ihan kohta kello piippaa ruoka-aikaa.

Ruokaideoita taas kehiin oi kollegat. Tai sitten se on kanasalaatti viikko. Kuten aina.

keskiviikko 23. elokuuta 2017

Tämä Nanson mainos on karmaiseva. Toi laihuus tossa kuvassa on liiallista.

Kaunis nainen, mutta ei ehkä tän brändin paras valinta.


En tiedä miksi mun piti tämä tärkeä mielipide jakaa. Johan mä tunti sit postasin

Kirpputorihurahdus ja naivit naiset

Kesken säästöpuuskan keksin "vähän käydä" kirpputorilla. Ikinä maailmassa en ole niin paljoa törsännyt. Voi nyyh!
Piti etsiä lasten palapelejä.  Ostin Pet shopeja, baby bornin härpäkkeineen, kaksi isoa käyttämätöntä sisustustyynyä (joita vailla ollut pitkään), kolme hupparia isoille pojille, yhden paidan yhdelle pojalle, harmaita pilkullisia leipälautasia mun keltapilkkuisten seuraksi.  Näitäkin kaivannut pitkään. Kirjan, koiran kakkapusseja ja neulalankapakkauksen (pitää miehelle ommella nappi)
Kauheasti kaikkea siis. 80e!

Sellaista täällä säästötaloudessa.

Huomenna lähden esikoisen kanssa autokaupoille. Hekoteltiin, et mitä tehtäis huomenna. "Ostetaanko vaikka auto"?
Jos itken siellä kauniisti, saankohan alennusta ja vaikka tankin bensaa. Tai edes niitä palapelejä?

Tänään ehditty marista myös MIEHISTÄ ja niiden epäluotettavuudesta. Tinderöitsijäystäväni, joka erosi kesällä muutaman kuun suhteesta, huomasi tänään, että tää eksä on mennyt Suomi24:een ennen eroa.
Paska juttu.

Tuo terapeutti hämmästeli meidän naiviutta, kun edes yllätytään tuollaisesta. "Jos miettii millainen eksä oli suhteessa, niin eipä tuo hämmästytä. Jos koko ajan oli kiirettä ja muuta menoa, eikä ehtinyt tavata, niin kertoohan se sitoutumisen tasosta. Jos mä sanon tulevani seiskalta, niin tulen. En koko ajan lykkää saapumista. Ja kun tulin viikonlopuksi viime kesänä ja jäin kolmeksi viikoksi, niin eikö sekin jotain kerro". Tän sanoi, kun mietin voisko hänkin sit olla epäluotettava, jos kerran olen niin naivi ja sinisilmäinen. :D

Nyt alan leipomaan pullaa, koska olenhan taloudellinen kätevä emäntä. Tylsistynyt sellainen. Mulla on kahdenlaisia päiviä: kiireisiä ramppauspäiviä tai sitten tylsiä. Edes lukeminen ei kiinnosta. Ei jaksa.
Hei, maanantaina olin junnun koristreeneissä. Niillä oli 90 minsan porrastreeni. Niiden piti mennä 5-6 kertaan 261 porrasta ylös ja lenkkeillä alas polkua pitkin. Mäkin kokeilin ekaa kertaa portaita. Eka kerta oli kamala! Pidin tauon. Menin tokan kerran n. puoliväliin. Tämän toistin kaksi tai kolme kertaa. Oksetti, huohotutti, sattui. Kuulemma neljä kertaa kun kävis treenaas, niin tuntuisi jo toiselta. Just joo!





perjantai 18. elokuuta 2017

Ensitreffit ja säästöpaasaus

Niin menee usko kaikkeen. Katson Ensitreffit alttarilla Usaa ja jo kaksi paria on eronnut ennen sitä päivää, kun pitää valita. En kestä. Missä on romantiikka? Missä on yrittäminen? En selviä tästä.
Ensi kuussa alkaa Suomen jaksot. Niin toivon niille pareille enemmän onnea.

Olen superinnostunut rva kinttupolun säästövinkeistä. Tänään otin käyttöön tilien tasauksen. Eli kun tilillä oli joku säälittävä summa 347 e, niin siirsin toiselle tilille 7 e. Oonko kohta rikas?
Päätin myös luopua salikortista lokakuussa, kun se on mahdollista. Onneksi en ollut vielä allekirjoittanut uutta sopimusta.
Mun on alettava lenkkeilemään ystävän kanssa ja kotona punnerrettava muistaessani yms.
Ei vaan ole varaa kaikkeen. Toinen kaveri käski lopetetaan lehtitilaukset. Syytin kiroilusta 😂

Ollaan käyty autokauppias. Pakko vaihtaa auto, ennenkuin vanha hajoaa. Et rahaa siis on pakko säästää toisesta kohtaa. Argh.

Tänään tulee miehen tytöt yökylään, mut mä olen skumppaillassa kaverilla. En omia menoja peru. Ja onneksi ne on täällä huomennakin. Haluan nimittäin niidenkin kanssa olla.
Kerroiko jo siitä kun olin sillä keikalla viime viikolla? Toinen tytöistä oli paikalla ja ratkesi liitoksista kun sanoin sanan häät. "Onko teillä häät? Saanko olla morsiusneito? Jee. Me päästään yhdessä mekko-ostoksille."
Mä ihan tosissaan yllätyin.
Kysyin onko tää hänelle siis oikeasti ok. "Todellakin on. Tosi hyvä juttu. Sovitte toisillenne loistavasti".
Tuntui tosi hyvältä.


Ihanaa viikonloppua kaikille.

sunnuntai 13. elokuuta 2017

Halolla päähän


Kävipä yhtenä myrskyisenä päivänä siten, että kuopus ja kaverinsa oli ulkona, kun myrsky nousi. Pojat pinkas juoksuun, mutta puusta katkes latva, joka putos poikien päälle.
Mä sain puhelun ambulanssista. Onneks oma poika puhui mun kanssa. 
Selvis lähennä säikähdyksellä, kolhu leukaan ja noin. Kaveri sen sijaan mursi lonkan ja jalkapöytä murskaantui.

Oli epäonnea, mutta rutkasti onnea matkassa.
Tänään valitettavasti jo kuopuksen kanssa otettu yhteen. Hällä on megamorkkis, kun vinkuuu pikkujuttuja vaikka ystävä sairaalassa viikkoja näillä näkymin.
Mulla morkkis kun jaksan riidellä. 

Mut jotakuinkin raskas vuorokausi takana sanoisin. 

Parempaa alkavaa viikkoa kaikille. Halataan läheisiä. 

torstai 10. elokuuta 2017

Uusia menoja

Jee. Kesken arkisen raadannan pääsen Helsinkiin bändikeikalle. Sen kunniaks siniset kynnet ja sotamaalaus.
Miehen ja "miniän" kanssa tanssimaan. Hihhei.

Eilen ja tänään multa on pari frendiä kysynyt identtisen kyssärin. " Ootko huomannut kuin paljon uusia juttuja ja ihmisiä sun elämässä on uuden miehen myötä"?
Tota. Kun kysyit niin tajusin huomata.

Mun mukavuusaluehan on koti. Oon yllättävän huono lähtemään minnekään kumppanin kanssa noin luonnostaan.
Jospa pyhästi lupaisin, et useammin tekisin jotain. En halua toistaa virheitäni ja huomata et pelottaa olla miehen kanssa kahden.

maanantai 7. elokuuta 2017

Patsas vaatimattomalle naiselle

Koska olen vaatimaton nainen, toivon kunniakseni vain pientä patsasta, ei sen suuren suuri tarvitse olla.
Olen siis kunnialla suoriutunut eksän vauvan ristiäisistä. Juhlat meni hyvin, enkä varastanut showta tai käyttäytynyt huonosti. En myöskään kyynelehtinyt kirkossa kuten yleensä. Tai niinhän mä luulin. Esikoinen luki isoveljen rukouksen ja sitähän mun kyynekanavat ei enää kestäneet.

Kahvitilaisuudessa pidin vauvaa paljon sylissä ja polleana patsastelin sen kanssa ympäriinsä. Ihan vilpittömänä vauvafanina. Mitä nyt ihan pikkiriikkisen toivoin kaikkien katsovan mua ihaileva tyyliin "Jopas on urhea nainen, kun tuossa se niin sympaattisesti hoivaa eksänsä vauvaa. Ja kylläpäs on muuten näyttävä nainen eikä tuollainen hiirulainen kuin tuo uusi." :D

Hetki sitten kävin hakemassa pojat tavaroineen eksältä. Talon rouva lähti etsimään jotain. Lykkäs vauvan mun syliin ja sanoi että pidäpäs tota." Minäpäs pidin.  Söpö poika. 

Huomionarvoista on sekin, ettei tuntunut yhtään oudolta olla juhlissa vanhassa kodissa. Olin ollut pitkään siellä, ennenkuin edes tajusin ihmetellä.

Että sitä vaan sanon, että patsaan tarvitsen. Sen nimi vois olla vaikka Erityisen kiva ex-vaimo ja kaikin tavoin hyvä ihminen muutenkin. 

Tänään olin taas hämmästyttävän hyvä Lidlissä kävijä. 
 Koska  kukaan ei arjen alussa keksi syötävää, niin minäpäs annan vinkkejä.

Kanaa ja Tikka masala-kastiketta riisillä
Lihapullia ja uusia perunoita (pyttipannuna)
Kanaa jossain muussa muodossa (wokkia)
Kanasalaattia
Jauhelihakastike (ihan uus ruoka :D )
Hodareita
Makkaraperunat nakeista 
Lihapullia ja perunamuusia

ts. ostin kolme pakettia kanaa, kaksi alennuksesta
iso paketti nakkeja, josta riittää sekä makkaraperunoihin, että hodareihin
lihapulliakin on kilo, joten kahdelle päivälle sekin

lisäksi kotona on ribsejä että lankkupihvi vai mikä lie, jotka voi grillaa jos JOSKUS ei satais.
Tietysti ostin myös vihanneksia ja isosti porkkanoita
Jugurttia ja mehukeittoa ja leipää  ja juustoa

Hinta 50e

Aina jaksan hämmästyä

Kävin myös ostamassa lukiolaisen koulukirjoja ja laskimen. Ne maksoi 300 e. Yks  kurssi ja vähän päälle!
Murinaa.

Haaveilemme että poika pääsis vaihto-oppilaaksi ens vuonna. Mistä ne rahat vois hankkia? Tarkoitan oikeasti, et MISTÄ??? Ja jos ei mistään, niin sit ei voi lähteä. Simppeliä.


perjantai 4. elokuuta 2017

Saavutukset



Viikon saavutukset:  sain vihdoin kuskattua noin kahden viikon puhtaat pyykit omille paikoilleen yläkertaan Se on saavutus, koska yläkertaan on pitkä matka.

Eilen ystäväni tuli apuun ja otti vanhat kulahtaneet vihreät pimennyvrhot pois ja kiinnitti uudet tilalle. Hieman koki koti  puhdistuksen. Nyt olisi siivousvimma ja sisustusvimma ja ja...

Me naisten kannessa Krista Kososen hiukset on ihanat. Kun tässä juuri kasvatan "pitkää vaaleaa tukkaa", niin olisko noi kivat?

Muita saavutuksia on terveelliset, hyvä ruoat ja suklaalevyttömyys. Ja viinittömyyskin.
Taloudellinenkin ollut. Tehnyt fetasalaattia jota syö sekä salaattina että tortillan sisällä. Kaksi ruokaa tosta noin vain.
Taloudellista oli myös se, et tilasin Zalandolta kaksi mekkoa, jotka molemmat palautan. Hirmu säästö! Taas!

Loppuun hyvä lause rakastamastani sarjasta Ensitreffit alttarilla (usa, uk tai australia, kaikki käy)
"Aina kun nyrpistelet nokkaasi, kun joku asia ei miellytä; saat elää yksin loppuelämäsi".

(Olen tässä sivusta seurannut sitä, KUN MIKÄÄN ei kelpaa ja koko ajan joku mättää. Kuinka vain oma tapa olla, tehdä ja elää on oikea.  Jotkut ehkä luotu elämään itsekseen.)


jk. Huikea säästäväisyyskohtaus
Irtisanoin pari turhaa juttua ja tein samalla tilisiirron toiselle tilille kuukausittain samasta summasta. Oisko säästö joku 260 e vuodessa. Ei sitä sovi vähätellä.

lauantai 29. heinäkuuta 2017

Hyvä valinta

Tässä yhtenä päivänä kaverin kanssa juteltiin siitä, onko kesä huono jos ei ole tehnyt "mitään".
Tämä on se perinteinen facebook-kirous juttu. Näyttää että Kaikki muut on Koko ajan jossain. Matkoilla, mökillä, Mikkelin Asuntomessuilla, kesäteatterissa, terassilla, rannalla jne.
Minä en ole. Eikä yhtään haittaa. On tärkeä tajuta mikä itselle on tärkeää tai epätärkeää.
Olin reissussa, kolmesti käynyt mökillä. En ole ollut yhdessäkään kulttuuri tai epäkulttuuririennossa. Ei edes terdellä ole tullut käytyä. Eilen olin rannalla ekan kerran.

Ja mun kesä on ollut loistava. Olen nähnyt kavereita ja olen istunut omalla terassilla jotakuinkin joka viikko jonkun "juhlan" merkeissä.
Olen lukenut paljon.
Olen koukuttunut Ensitreffit alttarilla sarjan muiden maiden jaksoihin. Rakastan niitä parisuhdeneuvoja. "Keskity suhteessa yhdistäviin asioihin eikä niihin, joissa eroatte toisistamme. "

Hyppäsin ihan eri aiheeseen näköjään 😂


Eli ihmiset nauttii eri asioista ja se sallittakoon. Ei lueta facesta ja blogeista millaista kuuluisi olla.
(Yksi ihminen joka ärsyttää mua, juuri instassa leijui olleensa Ateneumissa, kun sai lapsivapaan päivän. Mä naurettavalta tavalla ajattelin et Mitä toikin esittää. Eli mua vaan osui arkaan paikkaan. En valitettavasti olen museo tai taidenäyttelyihminen. Ja mitä väliä,enkö mä just sanonut että kaikki tykkää eri asioista.)

Viikon suloisuus: miehen poika onnitteli isäänsä tulevasta vaimosta. "Hyvin valittu" hän sanoi. Kyynel.


maanantai 24. heinäkuuta 2017

P as s princess

Edellisen postauksen kommentissa Puolis sanoi todella fiksusti:

Morsianhan on vähän niinku prinsessa, mun mielestä sä voit käyttää myös sitä arvonimeä :D 

Huikea pointti.

Enteellisesti mun jääkaapin ovessa on kortti, jonka ostin itselleni keväällä. 


Tänään Prinsessa P kyläilee kaverilla/kollegalla ja ostaa uuden mahtihuivin kyseisestä kyläpaikasta, Korson aseman puodista. (Minkä ruokakuluissa säästää, sen huiveihin voi sijoittaa)

Muu ohjelma on kotitöitä. Toivottavasti iltalenkki tai salikin.
(Mietin kehtaanko miehelle ehdottaa josko se sormus haettais. Ikäänkuin se nyt olis tärkeintä. Niinku toki onkin. 😁😁)



Taloudellisjutska

Vaikka mä oon morsian, mä pääasiassa mietin käytännöllus/taloudellisia juttuja. Tänään koin aitoa ihastusta ja iloa, kun kävin ostoksilla Lidlissä.
Ostin hirmusti ruokaa ja lasku oli 60e.

Kanaa pari pakettia, jauhelihaa, kasviksia, pari leipää, leikkeleitä ja juustoja neljä pkt, pippurikermaa, maitoa, riisiä, makaronia, minipitsoja, grahamlihiksiä, einespitsoja (loma), porkkanoita tasaamaan eineskriisiä. Pastakastikkeita lasagneen.
Hirmuinen satsi.
Ehkä mä nyt sisäistin sen, että tuolla laskee kulut.


Sit kotona kaikki pojat haluu tehdä hommia, et saavat rahaa.
Yks pesee saunaa, yks lattioita, yks leikkas nurmikon.
Hyvästi rahat, ne säästyneet.
 Kerroin faktoja palkastani ja sanoin et joka välissä ei voi jakaa rahaa.

Jk. Kaveri käski puhuun itsestäni koko ajan morsiamena. Ei kyllä pysty

Put the ring on it

Joskus ollut varmaan puhetta siitä, että stressaan juhlia. Et olen huono järjestään ruokaa pöytään.
Eilen ylitin itseni sekä itseni, että vieraiden mielestä.
Ihan ex-tempore eilen mökiltä palattuamme, pistettiinkin pikku juhlat pystyyn. Meillä oli kaapissa grillimakkaraa ja halloumia, jotka jäi mökiltä yli. Oli myös hilloja ja suolakeksilajitelma. Kaupasta ostin Pirkka juustolautasen, joka yllätti. Pieni mutta hyvä.
Lisäkkeenä oli salaattia nektariinilla.
Niin ja valkosipulileipiä tein ja itsetehdyn tsatsikin loput toin mökiltä.

Ihmiset valehtelematta voihki onnesta.

Vieraat toi mukanaan skumppapulloja juhlan kunniaksi, joten ilta oli mahtava. Olis toki ollut muutenkin, mutta skumppa on aina skumppa!

Juhlille oli pikkiriikkinen aihe eli kihlaus. Mökillä tulin kosaistuksi aika yllättäen kuitenkin (vaikka vuosi siitä on puhuttu). Mies kysäisi luvan mun isältäkin, mikä oli aika hilpeää.
Ei ole sormusta edes tuohisessa muodossa, mutta eiköhän sellainen lähipäivinä hankita.

Onnellista on elämä!

Kaveri, joka eilen itse kutsui heidät juhliin (ja siksi ne juhlat tuli) piti pienen vakavan puheenvuoron. Hän on onnellinen mun puolesta, kun mulla on mies joka HALUAA olla mun kanssa ja tehdä mun kanssa asioita. Ja etenkin OLLA yhdessä.
Se kosketti. Häntä kun aikanaan ärsytti, kun hänen mielestään mun eksä ei halunnut mun kanssa tehdä mitään. Joudun myöntämään, että molemminpuolinen haluttomuus se oli kyllä.

Asiat voi muuttua lyhyessäkin ajassa aika hyviksi.

perjantai 21. heinäkuuta 2017

Pikakatsaus lomaan

Loma alkoi kolme viikkoa sitten. Illalla terassille tuli kaveri ja naapurinkundi. (jota ei sen ärsytykseksi kutsuta kaveriksi vaan aina naapuriksi)
Juotiin skumppaa ja mitä lie ja naurettiin vatsat kipeiksi.

Lauantaina menimme ystävien tupareihin, jotka olikin yllärihäät!  Niin oli suloisen ihanaa ja romanttista ja hauskaa.
Minä onneksi tiesin häistä ennakkoon, mutta mies ei. Yllätin kaikki sillä, että olin kyennyt olemaan hiljaa.
Karkeloissa tapasin yhden uuden typsykän, jonka kanssa intohimoisesti tanssimme Charlestonia. Myös vanhat kunnon ysärihitit raikas eli Dr. Albanin biisit tanssitutti meitä.

Sunnuntaina menimme ystäville häiden rääppiäisiin ja saunomaan. Taas oli älyttömän kiva päivä.
Kotiin tullessa haaveilin telkkari-illasta, mutta ystävä miesystävän (nyt jo eksän) kanssa tuli  ylläriylläri, skumpalle ja sangrialle!
Taas oli hauskaa ja valvottiin yli puolen yön.

Ei se sinänsä mitään, mutta sitten olikin jo maanantai ja meidän matka Nidriin alkoi.

NIdriin palaan myöhemmin enemmän, mutta nyt totean että hauskaa oli, naurua ja juomaa riitti. Kauhuissaan laskettiin jo monetta päivää oli joku juomalasi kädessä. NO, loma on loma. Kukaan ei  ryypännyt ja örveltänyt, mutta jokunen drinkki ja viinikarahvi tuli juotua...

Mökiltä tultiin ma-ti välisenä yönä. Heti aamulla vein pojan hammaslääkäriin ja mies lähti Suomenlinnaan kaverin kanssa valokuvaamaan.
Mä katsoin telkkaria!!! Vai näinkö kamuja? En muista. Ei kun muistan. Kaveri ja naapuri tuli taas illalla vähän iltaa istumaan. Kikatus!

Keskiviikkona taas yksi hammaslääkäri ja sitten lähdettiin poikien kanssa mökille.
Mökillä oli mun vanhemmat ja sisarukset. Syötiin ja juotiin hyvin. Lapset ui ja kalasti ja hengaili. Kukaan ei riidellyt, kaikilla oli vain mukavaa.

Sunnuntaina tultiin kotiin ja olisko se naapuri taas käynyt ja mun kaveri. (Ne asuu meillä)

Tämä viikko on tehty töitä, mutta onneksi taas pääsemme mökille.Viikonlopuksi vain, mutta kuitenkin.
Mukaan ostettiin Kreikkajuttuja ja juustolautastarpeita. Herkkuja ja viiniä siis.

jk. En muuten ole syönyt karkkia ollenkaan. "Kato ku mä käyn salilla, niin en voi syödä suklaata" on se mun uusi motto.