tiistai 1. marraskuuta 2016

Raahauduin vastentahtoisesti

Se on kuulkaa välillä vaikeaa olla näin valovoimainen ja ihana ihminen, että kaikkien kanssa ystävystyy. :D
Pt:n  kanssa ystävystyminen aiheuttaa kauheaa morkkista, nyt kun on ollut urheilulakko ja massakausi. (Eilen kävin lenkillä, tänään salilla, ja silti tuntuu etten tee mitään. Kahden viikon tauko ei katoa päästä noin vain)
Tänään raahauduin vastentahtoisesti salille ja heti kärkeen törmäsin peeteehen. Vaihdeltiin kuulumisia ja tunnustin että ollut tauolla. Hieman... Pt sanoi huomanneensa ja aikoneensa laittaa viestiä.
Miettikää, se ei ole enää mun palkattu pt, mutta kantaa huolta.
Kertoi myös että hänen poikansa usein kyselee milloin pääsee taas luokseni hoitoon. Olin kuulemma niin kiva.
Katsokaa nyt. VALOVOIMAINEN! :D :D

Ei kyl tunnu siltä. Tänään olen lähinnä inhonnut itseäni. Lihava ällö nainen.
Marisin sitä aamupäivällä ja sain mieheltä lähes tappavia katseita. Joojoo, ei saa haukkua itseään.

Mut oikeasti tää paisuminen ketuttaa mua. Ja kyllä. Suurin syy lihomiseen on mies. Ennen söin säännöllisesti ja lähinnä salaatteja. Nyt syön miehen kanssa iltaruoan usein tosi myöhään ja meidän iltaruoka ei ole salaattia. Jos mies söis kuten minä, niin olisi olematon, mutta jos minä syön kuten hän, olen kohta 120-kiloinen läski.
Jotain kehitystä toki. En epäile muuttuvani sen myötä epärakastettavaksi, mutta kun mua niin ärsyttää tää lihominen!
Mut miten voi laihduttaa, jos toinen syö vieressä jotain makkaraperunoita tai mozzarellatikkuja yms.
Huokaus!

Tänään itseinhossani keksin kiireisen ihmisen jumpan. Pari kertaa tunnissa hyppelen tasajalkaa ylös alas. Lapsia se naurattaa. Itseasiassa muakin.

Muuten päivä on taas sujunut autokuskin hommissa. Lasten kuskausten lisäksi vein miehen töihin ja kohta se pitäis hakeakin. Sitten illan paras hetki. Ensitreffit alttarilla, tuo opetusohjelmien äiti.


Ei kommentteja: