Istun aamukahvilla ja mietin,mitä söisin. Ruisleipää vai rahkaa. Karppaako kukaan enää? Mihin se villitys katosi. Vielä pari vuotta sitten ilmestyi lehtiäkin karppaajille. Minne ne katos?
Niin että, entä jos yrittäisikin taas karpata?
Ensitreffit alttarilla loppui. Mä niin pidin siitä ohjelmasta tällä kaudella. Otin sen opetusohjelmana. Eilen mies sivusilmällä katsoi ohjelmaa ja hieman tuhahteli. "No ei noikaan vielä kauaa ole ollut yhdessä...". Nauratti. Ne parit on ollu yhtä kauan yhdessä kuin me. Ehkä pari viikkoa pidempään itseasiassa.
Joku valmentajista sanoi, että joskus rakkaus soittaa ovikelloa. Me purskahdettiin nauruun. MÄ NIMENOMAAN soitin ovikelloa. (ja mies ihastui heti, kuten itsekin taas eilen totesi)
Ensitreffipariskuntien Pekka ja Pätkä säälitti mua kauhean paljon. (Vähänkä muuten nauratti. Pekan mumina oli niin karseaa, että sen puhe tekstitettiin!!!)
Ajatelkaa nyt. Ne ihastui toisiinsa jo alttarilla. Sitä pussailua ja onnen huumaa.... Tyypit on olleet onnensa kukkuloilla. "Kuinka voi käydä näin hyvä tuuri, että löytyi kumppani, johon tuntee vetoa näin paljon ja joka on näin ihana".
JA PAM, sieltä sitten romahdettiin rytinällä. Todellisuus iski.
Peräänkuulutan rauhallisempia alkuja. Ei sen tarvitse olla huikeaa huumaa alusta asti, että olisi oikeaa rakkautta.
Ensitreffipari Milla ja Kimmo oli asiasta loistava esimerkki. Niistä ei todellakaan ottanut selvää, kiinnostuuko ne toisistaan vai ei. Lopussa oli kuitenkin pari, joka tuntui tehneen järkiratkaisun, mutta jossa oli rutkasti tunnetta mukana.
Järki on parisuhteissa hyvi hyvin tärkeä asia.
Ystäväni kanssa pohdittiin minun vauhdikasta sinkkuaikaani. Minähän en tapaillut yhtäkään miestö, jonka olisin voinut kuvitella minun arkeeni. Tai jota olisin halunnut nähdä viikkoa putkeen. Vaikka on huumaakin ollut, niin arkea en ole voinut kuvitella.
Sitten soitin sitä ovikelloa ja löysin tyyypin, jonka kanssa arki on helppoa.
(Mä en voi kyllästyä ihmettelemään miehen söpöjä tapoja. Se pyyhkii pölyjä, usein. Se illalla käy avaamassa sängyn eli ottaa päiväpeiton pois ja avaa peitot. Se siivoaa keittiötä intohimoisesti. Se viikkaa torkkupeitot joka välissä kauniisti nojatuolin selkänojalle. Se jaksaa lumoutua ja kiiitellä sitä, että mä pesen pyykit.)
Viime ajat olen katsellut Erilaisia perheitä ja Toisenlaisia äitejä. Siihen palaan ehkä huomenna.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti