maanantai 26. lokakuuta 2015

Linjassa itseni kanssa

Eilinen oli yllättävän myrskyisä päivä.
Mä niin osaan tehdä kärpäsestä härkäsen, eli synttäreistä trombin. Miksi mä saan itseni lietsottua synkkyyteen ja kurjuuteen niin vaivattomasti?
Miksi eilen "kaikki" tuntui niin vaikealta ja kurjalta? Miksi riitelin lasten kanssa?

Monta kysymystä. Ensi  kuun aikana saan toivottavasti vastauksen näihin kysymyksiin.
 Sain illalla uskomattoman lahjan rakkaalta Kuopioon muuttaneelta ystävältä. "Kirjekurssin".



Linjassa itsesi kanssa -kirjoittamishaaste
  • ohjaa Sinua kohti tasapainoa ja syvempää ymmärrystä itsestäsi
  • auttaa vähentämään sisäisiä ristiriitoja
  • tuottaa oivalluksia ja itsetuntemusta
  • antaa tietoa intuitiivisesta kirjoittamisesta henkisen kasvun välineenä ja
  • opettaa tekemään kirjoittamisesta tavan, jota voit toteuttaa joko päivittäin tai tarpeen mukaan.
Hurjan kiinnostava aihe. Ja pelottava.

Mä mielelläni vähentäisin sisäisiä ristiriitoja, Haluan myös kirjoittamisesta tavan ja osin se on varmaan lahjan antajan ajatuskin.

Niin kiehtovaa,
Ensi viikosta alkaen kuuden viikon ajan, saan aiheita kolmen päivän välein, Aika paljon kirjoitettavaa ja ajateltavaa.

Jännittää!

Pokkanainen 45 vuotta

"Kuolinvuoteellas huutaa voit, minä elän!"

Mun laulu!


Niin oon päivänsankari, että!

Aamu oli upea!
Junnu soitti mulle oman sävellyksensä.
Perheeltä sain Lisa Marklundin sekä Anna Perhon uusimmat

Sutkautuksia- Elisalla kävin aamukahvilla, aamukikatuksella ja aamuitkulla. Toki me myös reippaana käveltiin auringonpaisteessa.

Maailma paikoillaan!

sunnuntai 25. lokakuuta 2015

Selätään marrasmasennus!

Mulla on ollut jääkaapin ovessa vuoden vanhan Sport-lehden ohje asennetarkastuksesta! Viikossa olisi tarkoitus löytää itsestä optimisti.

Nyt treenataan yhdessä. Hop!

Maanantai:

Vaihda näkökulmaa!
Jos haluat muutosta johonkin, kirkasta ensin päämääräsi. Päätä, että marraskuusta tulee vuotesi kohokohta,
Osta keltaiset kumisaappaat ja sähäkimmät treenivaatteet.
Järjestä valonjuhlat ystävillesi.

Mun päämäärä on lopettaa vätystely ja ryhtyä omaksi idolikseni. Tehokas työpimu, pullanleipoja, kodin feng shuin parantaja, ystävien tuki ja piristys!
(Päämäärä kaksi on saada ihanat käsivarret!)

Tänään opin taas vaiheeksi sen, että ihminen itse kykenee vaikuttamaan mielialaansa hyvässä ja pahassa.
Ihan vaan aikani kuluksi  aloin marisemaan kaikesta. Inhosin elämääni ja kaikkea.
Menin itseeni. Kaipaan huomiota ja sitä, että mun olemassa olosta tehdään numero. Kyllä, säälittävää.

Psyykkasin itseäni hieman. Menin salille. KYLLÄ. Ei se autuaaksi tehnyt, mutta kävinpä kuitenkin. Toivon, että hurahdan. Haluan olla vahva ja timmi. Haluan ajatella muutakin kuin tylsyyttä. Ajattelen siis treenausta.
Hienot treenitrikootkin jo hankin. Mustat, tiukat, pinkki vauhtiraita sivussa. Jännnintä on se, ettei mua ahdista olla ihmisten ilmoilla siten. Mä olen se, joka ennen käyttä salilla löysiä verkkareita ja isoa t-paitaa!!!!

perjantai 23. lokakuuta 2015

Burpee on saatanasta!

Nonnis, tekosyyt sikseen ja toimintaa.

Olen voittanut uudelle kuntosalille kahden viikon tutustumisjakson. Eilen kävin paikkaan tutustumassa ja tokikin mulle jäsenyyttä yritettiin myydä. Keksin sata syytä, miksen ehdi ja pysty ja kykene, mutta kaikki syyt sai kumottua.
Mullahan tosiaan on tää kauhea 45v edessä. Ja pyhä päätös aloittaa treenaaminen ennen sitä ja sen jälkeenkin...

Eilen ex tempore menin sitten testaamaan Crossfit demo tuntia. Olen salaa haaveillut, että hurahtaisin  siihen, mutta en todellakaan. En! Oli mulla hauskaa eilen kyllä, mutta luojan tähden olin lopussa aivan sippi. Lopussa piti minuutti lankuttaa putkeen, mutta kykenin siihen ehkä kymmenen sekunnin pätkissä. Olin totaaliloppu.
Pahinta  kaikessa oli burpee, yleisliike suoraan helvetistä.

Tänään hyydyttää ja kolottaa, mutta aika miellyttävällä tavalla. Aurinkokin paistaa, joten vähän mietin kokeilisko juoksua tai edes kävelylenkkiä NYT.

Sit mulla on vakava ongelma. Luen kaikkia treenijuttuja ja kaikissa sanotaan, että pitää syödä tarpeeksi, yli oman kulutuksen, jos haluaa lihaksia hankkia.
EN OSAA syödä liikaa, enkä ehkä edes tarpeeksi, pahoin pelkään. Ellen sitten herkkuja saa vetää. Mä olen nyt parisen vuotta syönyt pääsääntöisesti järkevästi ja aika monipuolisesti ja pitänyt kiloni poissa, mutta en ole varma miten lisätä syömistä tolkullisesti.

Pienet ongelmat!

Huomaatteko, tää lähtee selvästi treeniblogin suuntaan. Ehhehe!

Huomenna on mukavaa. Lähden serkkuni vauvan ristiäisiin. Ihana nähdä sukua, jota vähemmän näkee, ihana nähdä vauva, ihana poistua kotoa. Hitto mä olen kyllästynyt kotiin!

Sovitin pikkumustaani, jonka hankin ennen viime joulua. Tiekste, se on ehkä hippasen liian iso.

Iso oli myös eilinen treenivarustukseni. Ostin joku vuosi sitten "ihanat" treenihousut. Miksi niitä sanotaan, trikoita joiden lahkeet levenee? En muista!
Mutta kriisi! Ne oli mulle hieman liian löysät, aikanaan soivan kireät. Suurempi kriisi oli se, et kaikki muut treenaa tiukoissa trikoissa ja topeissa. Mulla oli väärän mallisten trikoiden lisäksi vielä tekninen paita, joka tavallista t-paita mallia. Olin kuin eri planeetalta. Joltain juntilta mummoplaneetalta!
Eikä siinä vielä kaikki. Mulla ei ole treenikenkiä, joten lainasin esikoisen vanhoja kenkkiä. Valkoiset, varrelliset, kauheat. Mä niin tarvitsen sirot mustat (pinkit) kengät ja ihania urheiluvaatteita Olen varma, että juoksumatolla juokseminen sujuu kevyesti ihanissa kamoissa. Pitäisköhän mennä kaupoille NYT!

keskiviikko 21. lokakuuta 2015

Uusinta

Luin vanhoja postauksia.
Laitan tämän uudestaan, koska ystäväni tarvitsee tsemppausta ja lopussa on "viisaus", joka minua itseäni auttaa. Välillä.

MIkään ei ole pysyvää

Eilen koin huippuhetken. Kävin hyvin nuorekkaassa vaatekaupassa hiplailemassa vaatteita. Katselin yhden rekin vaatteita, kun myyjä kysyi hämmentyneenä ett minkä kokoisia vaatteita sä yleensä käytät. "Noi vaatteet tossa on isoja kokoja. koot alkaa neljäkakkosesta". Lähes tirskuen hypähtelin pois sanoen et ehken sit ole niin iso.
Juu ei, en ole hoikka edelleenkään, mutta ilmeisesti eka ajatus musta ei ole. et meepäs tonne very big is very fat-osastolle.

Mitä olen viime ajat tehnyt. No ylläri pylläri. Lähinnä kävellyt yksin tai kaverin kanssa tai koiran kanssa. Edelleen näen ystäviäni. Iltaisin katson Greyn anatomiaa.
Eilen kävin äippälomalla olevalla kollegalla, toisen kaverin kanssa pitkällä lenkillä ja illaksi sain kaverin kahden poikansa kanssa kylään.  Ruokapöydässä taas kahdeksan tyyppiä. Parasta tuollainen!

Viime perjantaina vietin saunailtaa siskon kanssa. Oltiin hysteerisen hyvällä tuulella. Tanssittiin siskon keittiössä jo 16.30 alkaen. Pompittiin kädet korkealla ja hengästyttiin.
 Meidän paras tanssibiisi oli Antti Tuiskun Peto on irti!!! Ensin vihasin sitä, mutta nyt niin rakastan.
Ajoittain kesken pomppimisen sanoin "ainiin, olen 44-vuotias" ja jatkoin hyppimistä.

Mussa on joku hämärä nuorekkuuspuuska menossa. Lapsettaa ihan kauheasti.

Tänään olen hieman sateen lannistama. Yritin olla reipas ja sadevaatteissa lenkittää koiraa. Kymmenen minuuttia riitti.  Mieluummin juon kahvia lämpimässä ja luen lehtiä. En ole edes sänkyä tainnut vielä pedata ja eihän se enää edes kannata, tähän aikaan.

Huomenna on vapppuaatto. Menen junnun kanssa kaverille kemuihin. Menen autolla, olen hillitysti ja ajoissa kotiin. Isommat pojat on kotona ja tekevät itse pitsaa. Mies on vaihteeksi ulkoisilla mailla.
Viikonloppuna varmaankin taas kävelen, Hyvässä lykyssä laihdutan.

Elämä on parasta aikaa!

Vaikka muistaa, että loppuvuodesta ajoittain haikailin sillankaiteeseen ajamisesta, kun oli elämä niin perseestä. (sorry) Tänään juuri ystävää kannustin sanomalla "syksyn fiilis meni ohi, tämä hyvä fiiliskin menee ohi, tulee uusi tunnetila joka sekin menee ohi". Eli kyllä, fiilis ja tilanteet vaihtelee, mikään ei ole pysyvää.

Peppu ylös

Tekosyyt sikseen ja peppu ylös penkistä!
Luin uusinta Sport-lehteä. Siellä oli minisun mainoksen kylkiäisenä kahvakuulatreenin ohjeet.
Näytti niin sopivalta mulle, että ihan ihan kohta vaihdan trikoot jalkaan, laitan musan soimaan ja aloitan kahvakuulauksen.
Sitten suihku ja kynsien lakkaus. Voisi olla hyvä aamupäivä tällainen.
Iltapäivällä työmenoa ja illalla kotikutsut, joissa pääsen intialaiseen päähierontaan ja juttelemaan entisten työkavereiden kanssa.
Eilen juuri muistelin, että siitä on kymmenen vuotta, kun menin hoitovapaiden jälkeen töihin. Aluksi kauhealla innolla, hetken kuluttua ahdistuneena.
Se ahdistus, mikä vaivasi koko ajan. Tuntui etten osaa, ehdi, jaksa hoitaa töitäni. Olin aika onneton koko ajan.
Tammikuussa jo irtisanouduin, maaliskuun lopussa jäin kotiin.
Tässä sitä ollaan.

jk. Radio temppuili, musa ei soinut, mutta mä tein treenin!!!

maanantai 19. lokakuuta 2015

Viimetippa ja kauheaa marinaa

Minähän olen koko syksyn ollut aloittamassa kuntosalilla käymistä. Niin olin innoissani aamupäivävapaista ja mahdollisuudesta urheiluun.
Silmissä siinsi timmi kroppa. (No ei, en usko et ikinä timmiytyisin)
Eniten mielessä painoi se fakta, että  jos haluaa muuttua, niin treeni pitää aloittaa ennen kuin täyttää 45 vuotta.
Alkusyksystä voitin kahden viikon kuntosalikokeilun salille, joka juuri avautui. TORSTAINA menen tutustumaan saliin ja  aloitan sen kahden viikon treenin. Maanantaina täytän 45v. Enkö ole siis ihan aikataulussa?

Synttäreistä tuli mieleen leipominen. Esikoinen kysyi yksi päivä, et missä se sun arvonnassa voittamasi leiivontakirja on. Mietin hetken, et mitä hittoa. Sitten muistin että rakkaan Rouva Kepposen blogi arvonnassa voitin sellaisen ennen viime joulua. Joku Kepposka luo uraa niin kiivaasti, ettei vieläkään ole sitä ehtinyt lähettää :D
Saan lohtua siitä, et muutkin on hajamielisiä ja sellaisia...

Mä poden taas ikävystymistä ja pystyynkuolemista. Ja rahastressiä ja arkiruokastressiä ja kuolenko pystyyn- murhetta.
Ja sitä aikaansaamattomuutta tietysti. Viikonloppuna sanoin siskolle, että ensi viikolla teeskentelen olevani joku muu, joku tehokas. Aahhahah! Olen minä, vieläkin. Elämäni hukkaanheittäjä, hurjan traaginen ja ikävystyttävä hahmo.

Alkoipas marina sujua! Sain hermoromahduksen kun luin Anna Perhon haastattelua, jossa kertoi aikatauluttavansa kaiken.  Jopa sen, missä  kohtaa päivää on ne minuutit, kun ei tarvitse tehdä mitään.
Miten jotkut koko  ajan jaksaa uurastaa? Miten ne edes  keksii mitä tehdä?
Miten ihmiset kestää ylipäätään elämänsä ja sen ikävystyttävyyden? Olisko mun elämä kivempaa, jos koko ajan muurahaisena puuhailisin?

Heräsin traagisena! Huomaatteko?
Anteeksi!

jk. Ehkä mulla on vaan annoskateus. Esikoinen söi valtavan englantilaisen aamiaisen. Mä sain vaan leivän juustolla. (Tämäkin, miksi  mä en anna itseni syödä munapekoniaamiaisia, MIKSI)

torstai 8. lokakuuta 2015

Hih ja ping

Noniin, viikon hih ja ping-katsauksen aika.
Oon ollut karseassa flunssassa, mut mieli väkisinkin hyvä. Kehokuuria takana kolme viikkoa, painoa tippunut neljä kiloa, senttejä miinustunut ältsisti.
Ostin itselleni Espritin slimit farkut, tuumakoko 29!!!!
Luojan tähden.
Ihannepainon ylärajaan on matkaa 1,6 kiloa. Juu ei, en ole laiha vieläkään, mutta kyllä kiitos, pienin ikinä.
Ihanaa on se, etten himoitse mitään. En mieti et ensi keskiviikkona ostan suklaalevyn tai kaksi. Lähinnä aattelen, et jee, kohta saan kanasalaattia avokadolla ja suolapähkinöillä syödä.
Viinilasikin olis kiva.

Eikö ole aika hyvä tapa aloittaa 45-vuotiaan elämä? Joka alkaa 2,5 viikon kuluttua!
Nyt on sellainenkin olo, et kun nenä ei enää vuoda, niin minä kirmaan ulkona kuin metsäkauris ja juoksen vaikka viisi kilsaa heti alkuun.

Kaikki on elämässä mahdollista, muistakaa se.

Sekin et kohta saan papakokeen tulokset ja mul on vaikka syöpä alkanut.

Eli tänään pitää iloita!