Mulla oli aamulla niin hyvä ja energinen ja laiha ja eteerinen olo, että puin tiukimmat farkut päälleni toppahousujen sijaan. Kekkaloin keittiössä hokemassa "vähäx olen laiha, kattokaa, mä olen niin kuuma että tää talo kohta syttyy palamaan". Mies ja esikko pyöritteli silmiään.
MUTTA kun hetken kuluttua menin autoon, niin radiosta kuuluvat ekat sanat oli Hotti hotimpi hottis, Pauli Hanhiniemen laulamana. I rest my case!
Kuten huomaatte, olen edelleen oman napani ympärillä.
Selvisin äsken kunnialla parituntisesta kehityskeskustelusta kuitenkin. Osasin puhua työstä ja ajatuksista ja tunteista.
Sain kuulla, että mun erityinen vahvuus on ihmisten kanssa toimeen tuleminen. Niin onkin.
Sain myös ajattelemisen aihetta. Mistä tietää, että on aika lopettaa duunit. Mikä on itselle se merkki? Tässä kun seuraa niitä, jotka kärvistelee omissa duuneissaan, olisi helppo sanoa et masennus on se merkki. Oikeasti pitäisi kyllä aiemmin huomata, mutta harva kai huomaa ennenkuin on liian myöhäistä.
Mistä saisi ilon työhön, joka ei ilahduta?
Kauhean hyvä fiilis siis tosiaan. Lauantai meni nukkuessa. Olin superväsy ja superkylmissäni ja sillä hilkulla, että jätän tän ankean elämäntavan. Kaveri kävelylenkillä onneksi ylipuhui mut ja sunnuntaina heräsin into pinkeänä. Ilmeisesti saavutin ketoosin, koska olo todella hyvä. Sellainen pompsahteleva. (kiloja miinus 3)
Mun loma vaikuttaa jatkuvan, joten pitäisi keksiä jotain viihdytystä itselle näihin päiviin, jotka olen vain nysvännyt. Lounaat ja kahvilat pois laskuista...
Ihanaista viikkoa kaikille!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti