tiistai 10. joulukuuta 2013

Niin ohikiitävää

Mun aika on kadonnut. Musta tuntuu että ennen ehdin bloggaileen, nyt mä vaan käväsen koneella. Koko ajan jotain puuhaa. Ei mitään järjellistä kyllä. Kuten että siivoisin. Joulua ei näytä meille tulevan, kun en sitä jaksa tehdä. Olin ajatellut harva se päivä joululeipoa ja lahjat hankkia ajoissa. Juu en. Lauantaina on esikoisen synttärit ja piti tehdä iso siivous ja leipoa. No ei ole näkynyt sitäkään tekijää.
 Mut tekemistä kyllä riittää. La aamuna herää 7.30, ruoki esikoinen ja lähetä treeneihin. Kympiltä hae poika treeneistä. 11.30 aja hakemaan uusi lastenhoitaja ja lähde kampaajalle. Tule kotiin 14.30 ja aja hoitaja kotiinsa. 16.00 pitääkin junnu viedä kaverisynttäreille. Kemujen aika vietä kaupassa. Vie junnu kaverille yökylään, tee isoille pojille ruokaa. 19.00 aja videovuokraamoon ja aja kotiin saunaan ja viettämään leffailtaa poikien kanssa. Nuku siskonpedissä poikien kanssa. Jee, se oli mahtavaa.

Tätähän tää on kaikilla, miksi valittaa.

Mies on kotona paljon vähemmän kuin oltiin ajateltu. Kuukauden perusteella ei voi vielä tuomita, mutta iso V. Siis onko oikeasti ajatus viettää perhe-elämää n. 8 päivää kuukaudessa? Ok, tietyllä tavalla tää sopii mulle. On kivaa yhdessä kun harvoin näkee. Mutta paineet on suuret niille parille päivälle. MINÄKIN haluan vapaata! Onko paha mennä omiin menoihin, kun aikaa on vähän? On! Ja ei! Lauantaina synttäreiden jälkeen menemme kaverin kanssa kaupungille hieman itsejämme ulkoiluttamaan. Ihan vaan pari skumppaa ja ajoissa kotiin. Sääli ehkä hukata sitä yhteistä iltaa, mutta sanoinko jo, että hieman vapaata vois tehdä hyvää?

Syön muuten edelleen kanaa ja papuja jotakuinkin joka päivä. Voitteko kuvitella? Reilu kuukausi näemmä jatkunut tämä uusi ruokavalio. Eikä tää ole edes ruokavalio. Se on kanan ja pavun himo. Joku mielenterveysongelma se on poikien mielestä. Mikäköhän puutostauti mulla on?
 Mistä tuli mieleen. Tänään olin hammastarkastuksessa. Ottivat röntgenkuvan ja lääkäriheppu kysyi olenko raskaana. Mä hörähdin spontaanisti. Sanoin että hervottoman hassu ajatuskin. Iski kuitenkin haikeus. Ihan tyhmää olla tän ikäinen, että kukaan kavereista ei enää saa lapsia eikä näemmä mene ees naimisiin. Ihan tylsää.

Rakas ystäväni oli tänään ihanan Leonidan valmennuksessa. Olivat puhuneet siitä, että elämässä pitäisi olla odotettavaa. Että esim. työn jaksaa, kun on illalla jotain mitä odottaa, joku oma hauska. Ei perhe, ei mies ei lapset....
Mika on teidän SE juttu? Mitä te odotatte? Mikä on jotain niin hauskaa, että pari kertaa viikossa on sitä päästävä tekemään. Ja mä en nyt sitten puhu seksistä! HUOM!

Eilen tuli ehkä ekaa kertaa elämässä tunne, että mä haluan juosta. Siis sellainen tunne et juoksu voi olla hauskaa ja et PYSTYN juoksemaan. (nuha mene pois, niin pääsen testaamaan kuvitelmani)

3 kommenttia:

Tuula kirjoitti...

Ehdoton KYLLÄ ja peukutus omalle ajalle ja omille jutuille! Aika harva varmaan pystyy/haluaa elää perlkästään 110% perheelle ja sille, että pitää muista huolta... Myös itsestä täytyy pitää huolta ja ulkoiluttaa itseään, että jaksaa paremmin :)

Mun The Juttu on nykyään bodypump ja zumba (kunhan viimeksi mainittu taas alkaa joulutauon jälkeen). Ystäviä haluais nähdä enemmän, mutta koska kaikilla on tämä sama hullunmylly, niin se on kovin harvassa...

Puss! ♥ Ja kyllä se joulu tulee ilman tekemistäkin. Tunnelma ja rentous ennen kaikkea :)

Taru kirjoitti...

Omaa aikaa pitää ja täytyy olla - muuten ei jaksa. Eli mä määrään sut tekemään kivoja juttuja, jotta jaksat tot rumbaa. Siis sähän olet pro ja sissi, mutta selviytyjätkin tarvitsee omaa aikaa.

Mun omat jutut ovat ihan simppeleitä: tv sarja, hyvä ruoka, kirja tai punttis. Kamun näkeminen.

Jouluriemua mussukka!

Sari kirjoitti...

Olen samaa mieltä, että omaa aikaa pitää olla, mutta reissumiehen vaimona ymmärrän myös sen, miksi se tuottaa vaikeuksia. Itse ratkaisin aikoinaan tilanteen niin, että yritin ottaa oman ajan viikolla ja lapsenvahdin kotiin niin sitten miehen kanssa oli yhteistä aikaa kun hän oli kotona. Vähän tuota tuli tehtyä, mutta ehkä edes joskus. Toisaalta lapset ovat pieniä vain hetken. Nyt nuoremmatkin lähtevät armeijaan, joten omaa aikaa olla ihan riittämiin.....tsemppiä ja voimia! Mun omiin juttuihin kuuluu lenkit koiran kanssa, lukeminen ja avantouinti. Se on muuten parasta mitä tiedän, siis seksin jälkeen, mutta siitähän ei nyt puhuttu.