Mulla oli tänään koko päivän työkoulutus. Ne on aina aivan mahtavia päiviä. Aiheetkin toki kiinnostaa, mutta parasta on työkavereiden tapaaminen ja ruoka. Te kaikki työssäkäyvät, ette ehkä arvosta samoja asioita yhtä paljon. Ehkä työkaverit on parhaimmillaan pari kertaa vuodessa tavatessa....
 Tänään hämmästelin taas sitä, et kun paikalla on kolmisenkymmentä ihmistä, niin miksi niistä vain 1-3 avaa vapaahetoisesti suunsa. Yllätyttekö siitä faktasta, et mä olen yksi niistä? Mä hämmästelen sitäkin, et itsestäänselvyytenä ryhmätöiden esittelyssä mut lykätään aina selostajaksi. Miten kaikki tietää, et mä uskallan puhua?
Tää sama vain 1-3 osallistuu ilmiö on muuten kaikessa sama. Kaikissa harrastusjutuissa ja kouluissa missä tarvitaan tekijöitä, on ne noin kuusi samaa tyyppiä, jotka tekee kaiken. Mä en ole niitä enää. Mun aika ei riitä, kiinnostus saattais riittää, mutta en repeä joka juttuun.

Perheellä meni ennakkoon pasmat sekaisin, kun kuulivat, että olen päivän poissa. "Miksi meet koulutukseen, miksi se MUKA kestää koko päivän, miksi sun muka on sinne mentävä, kuka meitä oikein hoitaa". Muistutin poikia, et niillä on oikein hyvä isäkin.
Eilen illalla esikoinen aloitti ton litanian ja ärähdin, et on se kumma et mun poissaolot aiheuttaa tälläsen ristikuulustelun, mut isi saa olla päiväkausia poissa ilman kyselyitä. Esikoinen vastas, et se johtuu siitä, kun me rakastetaan sua niin paljon. Menin sanattomaksi.

Koulutuksessa saatiin kaverin kanssa hervoton naurukohtaus. Yksi kollega on todella nuiva ja hapan keski-iköinen nainen. Harmaana ja happamana se mökötti, eikä osallistunut mihinkään. Niin, meillä oli improryhmä paikalla meitä aktivoimassa ja naurattamassa.
Lopuksi piti täyttää palautelomake, jossa kyseltiin mm. päivän tunnelmasta. Kaveri kuiskas mulle, et hapan varmaan vastaa "paska tunnelma ja harmaat hiukset lisääntyi". Ei sit kyetty keskittyyn mihinkään, kun räkätettiin niin paljon.
Mut oikeasti, jos musta noin huumorintajuton mököttäjä tulee, niin saa tintata. (mut antakaa joskus armoa)
  (Samaisen kaverin kanssa kerättiin muuten jokunen hämmentynyt ilme. Yksi kollega kertoi, et heillä oli kerran niin rankat kaksi lasta, et he joutui miehen kanssa sen takia nukkuun eri huoneissa. Me räjähdettiin nauruun, et mitäs tossa, me nukutaan aina eri huoneissa". Ei olla valtavirtaa näköjään. )

Loistopäivä!

Haastavinta muuten oli tällainen tehtävä: kirjoittakaa ylös miksi olette työssänne hyviä. Kaikki oli et "Ööh, hyviä, työssä, milloin"??? Välillä olemme hieman uuvahtaita näemmä, kaikki.