keskiviikko 30. tammikuuta 2013

Itsestäänselvyyksiä

Tajusin juuri äsken, että ihmismieli on luonnostaan aika kiittämätön. Se pitää kaikkea positiivista muutosta ihan itsestäänselvyytenä. Esimerkkinä koira. Tuo hassu pentu on ollut välillä todella rasittava ja uuvuttava, mutta nyt kun se ei ole, niin en edes tajua sen muuttuneen. Ihan kuin olis muka aina ollut kunnolla. Lastenkin muutokset fiksuuteen menee välillä ihan ohi. Ensin sitä valittaa kaiken kamaluutta ja hetken kuluttua tajuaa niiden olevan ihan ihmisiä. Pitäisi oikeasti aloittaa kiitollisuuspäiväkirja, et keskittyis tajuamaan miten hyvin asiat on.

Positiivisista muutoksista tuli mieleen supernanny, jota näin muutaman minuutin. Jäin hämmästelemään yhtä juttua erityisen paljon. Supernanny hämmästyneenä kysyi eikö 3v poika itse pyyhi peppuaan. "Entä neljävuotias,  eikö SEKÄÄN". Siis oikeasti, mulle ei ole tullut mieleenkään et ton ikäinen itse pyyhkis takapuolensa. Olenko siis liian passaava mamma? No, kun vertaan tuttuun, joka pyyhkii 9v tytön pehvan vielä niin....

Itsestäänselvyytenä pidin myös yhtä työjuttua. Mua oli kehuttu ihan kauheasti yhteen lapseen liittyvässä asiassa ja otin sen vastaan aika tyynesti. Tuntui tietysti kivalta, mutta samaan aikaan ajattelin et kai mä nyt tiedän et olin hyvä. Te kun tunnette mut, niin tiedätte etten ole kauhean helposti itseeni tyytyväinen. Ja sitten välillä olen sit tyyppiä "hyvä mikä hyvä". Ailahtelevaista on eloni mun.

Eilen liikutti kun junnu aina ohimennen silitteli tai halaili hoitomuksua. Kehuin poikaa kauniista käytöksestä. Poika sanoi "haloo, minä sä mua oikein pidät, jonain joka löis pieniä lapsia vai". (miten ton ikäisetkin lapset aloittaa lauseet sanomalla haloo)

Nauratin poikia kysymällä onko ne leikkineet tarhassa/koulussa pusuhippaa. Junnu kun kuuli, mitä se on,  sanoi "jos enää ikinä kerrot tollasia, niin mä oksennan". HEHEH!

Nyt on kerrottu viikon vähäiset kuulumiset ja on aika siirtyä pullanleipomishommiin. Hoitolapsi illalla ikävöi vanhempiaan ja lupasin et aamulla leivotaan. Siihen loppui itku.

1 kommentti:

JOnna kirjoitti...

Arvaa mitä mä tajusin. Mä kirjoitin vähän aikaa sitten just samalla otsikolla. Varmasti jäänyt hyvä otsikko alitajuntaan muhimaan... Anteeksi kovasti, en tarkoituksella tätä tehnyt! :)