tiistai 9. lokakuuta 2012

Jotain yhteistä

"Kaikki" aina sanovat, että suhde on tuhoon tuomittu, jos ei keksi enää muuta puhuttavaa kuin lapset. Mä sain tähän asiaan uuden näkökulman omalta mieheltä. Kun Suuressa keskustelussa sanoin, että meillä ei ole mitään yhteistä, niin mies sanoi "onhan, Lapset". Kun vetosin siihen että lapset kasvaa ja muuttaa pois kotoota joskus ja mitäs sitten. Mies oli aidosti ihmeissään. "Jos meitä molempia kiinnostais vaikka telttailu, niin siitäkö sitten pitäisi puhua kaiket päivät, olisko se oikeasti parempi ".
Mua tää lohdutti todella paljon. Musta on kiva puhua miehen kanssa lapsista ja tykkään siitä, että ne on molemmille yhtäläisen rakkaita. Se olis mulle vaikeinta uusioperheessä, ei toista kiinnostais mun lapset niin paljon kuin mua.

Lisää näkökulmaa sain eilen ystävältä. Se sanoi ääneen sen, mitä luulen monen ajattelevan, muttei uskalla sanoa ääneen. "Miehen kanssa ei ole yhä hauskaa kuin ystävien". Matkalla miehen kanssa on mukavaa, mutta kavereiden kanssa olis hauskaa. Miehen kanssa ei voi bailata tai tanssia, se on hieman naurettavaa ja teennäistä.
 Me naurettiin ihan kamalasti, kun kaveri kertoi näitä ajatuksiaan. Piti taas ihmetellä sitä, miksi miehet ja naiset muka sopii yhteen. Ehkä siksi, että ei kukaan jaksaisi elää suhteessa jossa puhuttaisiin tauotta kuten ystävykset usein. :)

Viisivuotiaalla junnullakin on jo mielipiteitä naisista ja miehistä. Eilen tyttökaveri potkas junnua ja junnu kosti sitten takas isosti. Toruin molempia ja sanoin, että kumpikaan ei saa lyödä tai potkia.
Junnu meni mietteliään näköiseksi. Se ihmetteli sitä, että tyttö oli potkinut häntä ensin. "Mä luulin, että tytöt on fiksumpia kuin pojat".

Ei kommentteja: