maanantai 25. syyskuuta 2017

Onni löytyy itsestä


Naistenlehdestä löysin tämän Visa Koiso-Kanttilan viisauden. Se kyllä kirpaisi. Jos  elämä on tylsää, niin voi erota ja saada muutoksen elämäänsä sen myötä.
Kyllä, näin on.
Mutta se klisee, ettei itsestään pääse eroon, on kyllä totta.

Jatkossa toivon löytäväni kirjoittamisen lahjan,  joilla saisin tulevat muutoskaipuut hoidettua.
Entistä vahvemmin tajuan senkin, että onni löytyy itsestä eikä toisesta ihmisestä. Jos mä en viihdy itseni kanssa omassa elämässäni, niin sitä ei kukaan muu pysty korjaamaan kuin minä itse.

Viihdyn elämässäni, en sitä täällä nyt valita. Mä vaan tajuan, että IHAN oikeasti mun täytyy keksiä omia juttuja ja harrastuksia jne. että elämä pysyy vireänä. Ja sen myötä parisuhde.

Tänään aloitin uuden elämän. Uuden ahkeran elämän siis.
Olen leiponut sämpylöitä ja juuri nyt hellalla kiehuu porkkana-inkiväärikeitto. Testissä siis uusi ruoka!!! Inkiväärikin on mulle hyvin uusi juttu, eli en pysty sanomaan tykkäänkö illan terveyspöperöstä. Mutta jospa tällä saisi neljän viikon flunssan loppumaan.

Koska jaoin tässä nyt yhden ruokavinkin, niin voisiko rakas lukijakunta kertoa mitä teillä syödään tällä viikolla.






torstai 21. syyskuuta 2017

Elä pinkimmin


Tämä ihana kuva teksteineen osui eilen illalla silmään ja pakkohan se oli kuvata.
 Sain siitä jonkin näköisen inspiraation miettiä kuinka eläisin pinkimmin ja tietenkin enemmän.
Päätellen blogitauosta (joka mua harmittaa), mulla on ollut paljon menoa, joka tietty ehtaa Pinkkiä. Olen nähnyt taas paljon ihmisiä ja se osuus ollut tosi kivaa.
Olen ollut vielä aika tukkoinen ja vieläkään en ole salilla käynyt. Eipä se, että se kiinnostaiskaan Ehkei se ole nyt kovin pinkkiä :D

Viikon aikana paino on tehnyt oudon pienen pudotuksen. Mä en omasta mielestäni ole kummia muutoksia tehnyt syömisiin. Enemmän ehkä närppiny kuin syönyt kyllä.
Olen juonut lähes joka päivä smoothien, jossa sitä voima360 jauhetta. Pojatkin on juoneet sitä. Siitä tykkään ja aion siis jatkaa.

Tiistaina olin Itiksessä lounaalla, mutta lopputuloksena ostin kasan vaatteita. Oranssi  kevyuntsikka oli must have! Oranssi kaulahuivi vihreän parkan pariksi oli myös äärettömän pakollinen ostos.
Tärkein hankinta oli Uudet MOLLY-farkut Gina tricotista. Vitsi ne on hyvät housut. Ja ehkä ainoat, jotka venyy mun päälle. Tein virheen, et sovitin vanhoja farkkuja ja... (Ei tee hyvää  kyllä Pinkille elämälle sovittaa liian pieniä vaatteita.)
Ostin pari teeppariakin, joten onhan noita hankintoja taas tehty. Kumma  miten vaikeaa elää "älä osta"-elämää.

Sadon sadannen kerran, että NYT mä en käytä rahaa mihinkään turhaan.
 Pitäisi säästää rahaa kevään matkaan ja jos esikoinen pääsee yllätys yllätys-kieliohjelmaan, niin se pääsisi Bretagneen helmikuussa ja sehän maksaa sekin.

Nyt alkaa aamun tohinat ja mä en päässyt edes alkuun tässä pohdinnassa, että mitä "Elä pinkimmin" tarkoittaa.
Palaan asiaan!

Iloa perjantaihin

perjantai 15. syyskuuta 2017

Voimaruoka

Tämän viikkoisen pikkupimahuksen jälkeen olen ollut erittäin normaali. Halusin vain kertoa!

Normaaliudesta kielii testihalukkuus kaikkiin laihdutustuotteisiin, mitä keksin. Ostin paljon mainostettua Voimaruoka 360 jauhetta. Olen sitä lisännyt aamusmoothien joukkoon. Nälkä pysynyt liiankin hyvin poissa. Ei millään olisi nälkä lounasaikaan.
Testanut myös Nutrilett "smoothie" tetran, joka myös piti nälkää poissa sen verran kuin pitääkin.
En ole millään kuurilla. Kunhan keksin uusia juttuja mitä kiireessä nauttia.

Eilen kävin testaamassa ystävän vetämänä Shindoa. Se oli ihanaa. Todella rentouttavaa. Tätä aion kokeilla useamminkin. Jospa saadaan ryhmä aikaiseksi.
Urheilu on elämästä TAAS jäänyt kokonaan. Olen nyt kolme viikkoa  ollut ihan tukossa flunssan jäljiltä enkä ennen sitäkään oikein mitään saaut aikaiseksi.
En ole tyytyväinen, mutta en nyt viitsi pakottaa itseäni mihinkään.
Vaatteet kyllä koko ajan jatkaa  pienenemistään, että.... Kaukana on ne ajat kun ajattelin itsestäni  et "aika vau".

Tänään olen katsonut Femmalta dokkaria "Hidas luopuminen". Älyttömän koskettava kaksiosainen dokumentti perheestä, jonka isä sai alzheimer diagnoosin 49-vuotiaana. Ei ole sanoja edes puhua tuosta, se kannattaa katsoa.

Olen onnellinen viikonlopusta vailla ohjelmaa. Meillä on tuota happeningia  ollut hirmuisesti ja nyt aion nauttia olemisesta. Ja onneksi saan olla yksinkin! Luultavasti en huomenna vastaa edes puhelimeen illalla. Irtareita ja telkkaria. En kaipaa muuta.

Aurinkoista viikonloppua!

keskiviikko 13. syyskuuta 2017

Hyvin äksy hormoonihäröilijä

Olen tänään hyvin äksy hormoonihäröilijä.  Vihaan kaikkea eli itseäni.

Tuon ehdin kirjoittaa eilen, en enempää. Tänään nolottaa kertoa eilisestä, mutta kerronpa  nyt silti.
 Olin taas vaihteeksi alkanut angstaamaan "ansasta toiseen"-juttuja. Sellaista "täällä mä vaan kotona pyörin ja ihan varmaan kaikki pitää itsestäänselvänä, että teen kotona kaiken yms."
Tossa moodissa puhuin sitten eksän kanssa ja vedin hirmukilarit siitä, kuinka HÄN nyt on muuttunut ja onpas hienoo kun muutut ja voi kun kiva että heräät aamulla aikaisin et vaimo saa nukkua ja ihanaa et jäät isyysvapaalle ja ihana et olet muuttunut mut mä en ole koska olen  sama vanha paska ja ja ja...
Vollasin ja lopetin puhelun.

Siis mikä hitto mua vaivaa?

Miehelle kerroin ton (tyhmänä) ja se sit kiusas mut hengiltä, koska  piti mun kilahdusta naurettavuuden huippuna. "Mä taidan soittaa ex-vaimolle ja kiukutella sille, etten koskaan saanut käydä baarissa mut nyt sun uusi saa käydä ja ihan epää". Hmm. Noin sanottuna tosiaankin tajusin mikä pelle mä olen :D
Mies käski pyytää eksältä anteeksi. Toki pyydän, mutta se eksä tosiaan on tottunut muhun eikä välitä.
Aamulla sanoin sorry viestitse. Eksää ei ollut hetkauttanut, mut kysy sit multa huolissaan et onhan meillä täällä kaikki hyvin.
On. Mä vaan olen näemmä vähän pimee ajoittain ja vaikka haluan muuttua, niin sit ärsyttää se et muutun. (Loogista.) Tai mikä pahinta, joku yrittäis mua saada muuttumaan yhtään.
Mun luonteessa on se joku, joka saa vieläkin kaipaamaan sitä et olisin yksin ja riippumaton. Enkä missään SUHTEESSA. Eli ihan sama fiilis vieläkin välillä kuin 1,5v sitten kun muutin omilleni.
JA kuitenkin kaikki on hyvin.

Ota itsestä sitten selvää!

Tänäänhän toki elämä on aika jees. Oli jo eilenkin. Opettelin näitä uusia juttuja ja sain sanottua että pelkään että pidetään asiaan kuuluvana et mä teen aina ruoan jne. Koska olen kotona!

Tänään olen miettinyt kiinnostavampia eli sitä et miten raha saadaan riittämään. Ainiin, olen ennenkin tainnut miettiä. Buahahhaha!
Tän kuun aikana budjetti mennyt yli  kovaa ja korkealta. Ilmeisesti loppukuu syödään puuroa?
Ja mikä kivointa. Tänään pääsee lukiokirjaostoksille taas. Kuusi kirjaa, ehkä vajaa 200e jos onni matkassa.

Mietin eilen muuten muita töitäkin. Mies jutteli naapurin kanssa jotain siitä,et harvoin päästään kotoa kahden minnekään, koska lapsi.
Kun leikin ajatuksella et menisin miehen kaverin hoivayritykseen töihin, niin mies oli et ÄLÄ kuitenkaan mene.  Palkka surkea mm. Eli mun työ kelpaa oikein hyvin miehelle silti. Sanoi vielä et "sä et taitais enää sopeutua muihin hommiin, kun olet niin tottunut tähän". Niinpä! Kun saa päivänsä viettää miten huvittaa, niin kahdeksan tuntia jonkun muun määrättävänä vois olla haaste.

Mun piti kirjoittaa hauskoja ja kepeitä, mutta tulikin tällainen purskahdus. Tsih!




torstai 7. syyskuuta 2017

Kiittämätön kermapeppu

Hei, olen kiittämätön kermapeppu.
Mä kehtaan taas valittaa tylsistymistä. Mulla pitäis koko ajan olla jotain kiinnostavaa tai hauskaa tekemistä.
Tänään luin uusinta Kodin kuvalehteä ja siellä oli juttua mimmistä, joka siivoaa "koko ajan" ja sillä on vaatekaapit tip  top ja kauniisti esillä koko ja vvärijärjestyksessä. Miksi mä en voi sellaiseksi muuttua? Aina kun olisi tylsää niin senkun vaan alkais järjesteleen vaatteita miljoonassa eri vaatekaapissa. Ja Astiakaapit, ja ruokatavarakaapit ja lipaston laatikot.
Että kehtaankin tylsistyä, kun on lukuisia kohteita jotka voisi järjestää siisteiksi ja käytännöllisiksi.

Kiva viikko kyllä ollut. Nähnyt kavereita joka päivä, käynyt katsomassa esikoisen säbämatsin, katsonut korista telkkarista, tavannut sossuja, Ihaillut peilistä hiuksia, jotka käyttäytyy nätisti. Mitää valittamista ei ole.

Olen kiltisti kirjannut ylös kaikki ostokset mun hienoon kalenteriin tämän kuun aikana. (No, en mä oikeasti koskaan muista niitä kirjata, mutta verkkopankista eilen sitten siirsin tiedot ylös)
Tämäkin aiheutti synkkyyttä. Mulla oli viikossa mennyt 300 e vaikka mun budejtti EI OLE  niin suuri. Ensi viikolla ei saa mennä läheskään niin paljoa, mutta saas nähdä kuin käy.  Ahdistusstressi mulle kohta tulee.
Kävin Lidlissä isoilla ruokaostoksilla eilen. Tapahtui joku outo ajatusmoka, jonka johdosta meillä on kolmea eri kanaruokaa peräkkäisinä päivinä. Mä ihan oikeasti en keksinyt mitään ruokaa, jota haluaisin tehdä tai syödä. Nämä nyt sitten tuli mieleen.
HUomenna aion kokeilla itsetehtyjä nugetteja kodinhengetär-Kinttupolun ohjeella. Mikä viikonloppu! Nugetteja ja häät!

Aloin miettiä omia häitä. Entä jos pitäisikin sellaiset viidenkympin häät? Tarjois skumppaa ja hitto vaikka nugetteja täällä kotona? (Traaginen marttyyrikohtaus vai järkvä aikuinen realisti?)

maanantai 4. syyskuuta 2017

Ärsytyshermo

Vatsaa kalvava morkkis. Keskimmäinen kysy mitkä bileet meillä oli ollut. Kaverin vanhemmat oli herännyt meidän meluun. Hirveetä.
Istuttiin kolmeen asti terassilla. On puhuttu ja laulettu ja kitaraa soitettu yms. Voi kauhu.
Onkohan postilaatikosta uhkauskirjeitä?

Jotenkin nolottaa. Mut hei, meillä on elämä 😁 Muut vaan kadehtii. Joohan?

Viikonlopun jälkeen pitää tietysti ryhdistäytyä. Aamu alkoi smoothiella ja hirmu terveellinen on ollut päivä muutenkin. Tätä sitten repeatilla hamaan tulevaisuuteen. Lauantaina olen huolettoman oi, koska on siskon HÄÄT!!!! Näitä juhlia olen odottanut kauan. Vihdoin se tapahtuu.
Ah romantiikka rakkaus ja onni.

Naistenlehdestä luin juttua raivostuttavat imelästä parista. Merikapteenin vaimo nimisen blogin kirjoittajat. (Miksi pitää olla vaimo? Kalastajan tai kenen tahansa. Miksi? )
Joo heillä oli romanttinen alku ja ovat niin symbioosissa kun ovat yhdessä. Jos toinen menee kauppaan yksin, niin ikävä jo tulee. Siis please.
Kuulostahan tuo söpöltä, mutta ei ole mun haave kyllä yhtään. Eikä tämä ole edes kateutta. Mä en vaan ole symbioosi-ihminen. Ja mitä sitten kun toinen kaipaakin vähän enemmän tilaa? Kestääkö suhde?
Mut söpöyden söpöys. Vaimo lopetti duunin, et he voivat olla koko ajan yhdessä aina kun kapteeni on maissa. Eli viikkoja pyörii kotona itsekseen ja sit kun mies tulee, niin nyhjäävät kylki kyljessä. How  wonderful.
Kyynisenä sanon, et ovat vasta vuoden olleet yhdessä...
 En tiedä mihin ärsytyshermoon nää mua osuu ja miksi. Kun tunnen ihmisiä, jotka ovat niin tiiviisti yhdessä, eikä se yhtään hermostuta.

Hermostunut siksi, kun en aina itse jaksa olla toista huomioiva? Haluisin vaan möllöttää jossain yksin rauhassa ja olla piittaamatta mistään.

Hauska esimerkki. Mies pääsi ex tempore yhden bändin keikalle perjantaina. Kaverinsa soittaa siinä ja pyyteli paikalle. Mun ystävä lähti mukaan eli kuskiksi. Molemmat kyseli moneen kertaan onko on et he lähtee kahden. Olin et joo joo ja lähes työnsin ovesta ulos. Halusin katsoa telkkaria ja syödä karkkia yksin 😁
 Ei ollut mustasukkainen olo ollenkaan.

Mies oli kaveria tentannut aiheesta "millaisen miehen haluat löytää ja millaisen parisuhteen". Tinderöitsijäystävä sanoi ettei edes tiedä, mihin rakas terapeutti heti et Ahaa, se on syy. Jos ei tiedä mitä haluaa, sitä on vaikea saada.
 Tosta en ole varma. Mä en halunnut suhdetta ja sellaisessa olen. Hehhehe.

Päivän taloudellisvinkki :
Tee juhliin tortillajuttuja ihan liikaa, niin sitä riittää parille muullekin päivälle. Niin on halpaa ja helppoo.

torstai 31. elokuuta 2017

Yksi puuskista

Mulla olisi viikonloppuna tulossa ne hauskan hauskat kekkerit ja piti saada siivouspuuska. Sen sijaan sainkin puuskan, johon liittyi puhelu Lähitapiolaan. Halusin tietää paljonko mun vakuutukset maksaa vuodessa. Summa on kyllä huima. 2100 e. Kotivakuutus, lasten vakuutukset, koiravakuutus, tapaturma ja matkavakuutus, auton vakuutukset plus se mopo vielä.
Opin sen, et iän myötä lasten vakuutukset halpenee mutta teini-iässä ne taas nousee. Ja ei, en uskalla luopua vakuutuksista.
Sen jälkeen intouduin nettipankista laskemaan vuoden sähkölaskut. Ne oli tasan 2000e.
 Summat yhteen ja jaettuna kuukausilla, niin joka kuu toiselle tilille menee 340e, jolla maksan nuo laskut. Se on ollut kätevää.
Salaa tuonne jää rahaa myös säästöön, koska maksaahan mies sähkölaskuja myös.

Sellainen puuskahdus.

Mä myös lopetin muutaman lehtitilauksen. (ja tilaan tarjouksesta uudestaan)

Sitten hain hoitolapsen huoneesta mun suosikkiverhot ja siirsin omaan makkariin ja lapsen huoneeseen laitoin eläinverhot takaisin. Koska huoneissa ei ole  pimennysverhoa, niin pitänyt kesäaikaan tummia,omia suosikkeja lapsella. Ensi kesäksi toivon jonkun laittavan pimennysverhon siihenkin huoneeseen.

Nyt kello on jo  puoli kaksi ja MITÄÄN en ole tehnyt sen eteen, että täällä olisi siistimpää. Onhan huomennakin vielä aikaa?

Suunniteltiin lauantain ruokalistaa. Päädyttiin tortilloihin ja nachovuokaan  Hyvää, helppoa  ja halpaa.
Jää rahaa viiniin...  Keväällä oltiin samaisella porukalla iltaa istumassa ja voi luoja sitä viinipullojen määrää! Yhdeksän aikuista kun istuu kahdeksan tuntia  seurustelemassa, niin kyllä niitä pulloja aukeaa ilman että kukaan on humalahakuinen.

Talousvinkki: Lidlissä on kanan sisäfile tarjouksessa. Maksoi 3,70e.  Mä en nimittäin muuta syö :D

Jk. Illalla sanoin miehelle innoissani, et Nti Sutkautuksella oli mukavaa Tinderöitsijäystävän ex-miehen kanssa.
Mies murahti.
Kysyin et eiks kiinnosta vai.
"Ei kiinnosta pätkän vertaa! Mä kiinnostun vasta sitten, kun Nti Sutkautus tulee ex-miehen kanssa meille grillaamaan ja Tinderöitsijäystäväkin on meillä".
Hmm. Kiinnostava ajatus itseasiassa. :)

Mut jos mä käyn ex-miehen vauvan ristiäisissä, niin kyllä tuostakin selvitään. TIEDOKSI!

Jk 2. Selostin eksälle puhelimessa, et elän nykyään siivousnatsin kanssa. Mies marmattaa mulle  poikien sotkuista jne.
Ex-mies purskahti nauruun ja sanoi et "ihan oikein sulle"!

jk3. Sen lisäksi, että ostin vihreän parka-takin, niin eilen ostin kaverilta käyttämättömän mustan villakangastakin. Maksoin peräti 12e.
Täytyy kuvata joku päivä takkicollection.
JA vinkkejä, mistä saisin ihanan muhkean leopardiprinttihuivin? (Muotikoordinaattori teki sen taas!)