maanantai 22. toukokuuta 2017

Kysymys: kuinka hyväntuulisia te ihmiset olette perusarjessa?

Kysymys: kuinka hyväntuulisia te ihmiset olette perusarjessa? Siinä töiden jälkeisessä perheillassa kiireineen? Haluan nyt rehellisen vastauksen. Kiitos.

Tänään miehelle sanoin et "jee meillä on kahdenkeskinen ilta tänään, kun jokaikinen ipana on poissa". Mies hyväntuulisena toteaa, et eihän siinä muuta eroa ole, kuin et ehkä vähemmän kiukkua ympärillä.
Se ehkä tarkoitti sen hyvällä niin, et sitä oikeasti ei millään muotoa haittaa et mulla on lapset kotona eikä siis odota et ne on poissa, MUTTA minähän kuulen sen tietysti niin, et "oletpa  äkäinen ja tuskastunut ämmä koko ajan". Mulla on jännä taito, tämä erityinen kuulo,
 Sit menin itseeni ja pohdin, et olenko jotenkin kauhean nuiva ja äksy koko ajan. Osin varmaan olen. Tuskastunut.  Kun "koko ajan" pitää jotain tehdä tai viedä tai noutaa tai tai...
Mietin et onko sen pakko olla niin, että mä ärsyynnyn ihan vaan elämisestä. Siis siitä et mua joku häiritsee mitenkään.
Miten niin häiritsee sitä paitsi? Olenko mä niin kauhea, et kukaan ei saa tehdä mitään mun lähellä?

Sekava kirjoitus, mut niin on se ajatuskin sekava sen tekstin takana.

Jään miettimään voisinko muuttaa ajatuksiani jotenkin tämän elämäksi kutsutun arjen suhteen.

(enkä mä ole koko aikaa äkäinen)

Tänä aamuna olin kyllä niin aamurage et hohhoijaa.
Kaikki hidasteli ja junnu joi smoothieta sängyssä puhelin kädessä vaikka piti lähteä kouluun. Sit oli takki ja avaimet kadonneet. Tajus et ehkä jättänyt ne urheilukentälle.
Mä kuskaan esikoisen koulujutskaan, koska keskimmäinen oli eilen puhkassut esikoisen pyörästä kumin. Vahingossa toki. Kaahaan samalla keikalla kaupungin toiselle laidalle ja löydän junnun takin sieltä kentältä. Lucky bastard!
Kaahaan kotiin, juon puol kuppia kahvia ja sit vien miehen töihin.
Käytän koiraa lenkillä ja puhun työpuhelua.

(kärsin lihavuudesta)

Mut hei, mulla oli kiva viikonloppu! Jännäkin siltä osin, että junnu laajentaa reviiriä sitä tahtia et hirvittää. Nyt se käy uimarannalla kahdestaan kaverinsa kanssa.  Olipa rento nelituntinen mulla, kun pojat oli poissa eikä tietenkään vastanneet puhelimeen. (tokana päivänä en edes enää soitellut) Mutta päätellen aamuriidoista, niin se on tallessa kotona :D


jk. Pitääkö nolostella, kun me Elisan kanssa vloggaillaan vähän niinku kieliposkessa?
(On muuten mahtavaa, kun kehtaa kuiteskin. Nuorena  en ois kehdannut IKINÄ)

http://sutkautuksia.blogspot.fi/2017/05/hei-me-vloggaillaan-taas.html





torstai 18. toukokuuta 2017

Hulluksi tulossa ehkä

En ole kadonnut. Olen vain ollut kiireinen tai riitaa haastamassa jossain.
 Ihan oikeasti. Mä pakosti oon jossain vaihdevuosisysteemissä. Oon vähän väliä kiukkuinen ja lähinnä ilman syytä. Välillä etsimällä etsin syytä rähjäämiseen.
Eilen tuli oiva syy. Mähän kuorsaan, josta paljonkin vitsaillaan. Milloin en angstaa. Eilen mies tabletilta soitti pojille tallentamaansa näytettä mun kuorsauksesta. Päätin dramaattisesti suuttua ja painuin ovet paukkuen pihalle.
Enhän mä tietty kauaa ollut, mut kuiteskin.
Miestä ärsytti mun epäikätasoinen käytös. Mua ärsyttää se. etten muka sais olla just niin teini kuin haluan :D
Sanoin varaavani lekuriin ajan. Miehen ilme oli jännä, kun kysyi et mihin vaivaan. Ihan varpisti se on sitä mieltä, et tartten jonkun mielialalääkityksen. Tästä oletuksesta toki voisin suuttua, mutta ehkä se olis tyhmää, jos en edes kysy aatteleeko se niin.
Joko mulla on vaihdevuodet ja tai kilppariongelma. Oon ihan outo.

Tänään googlailin lekuriaikoja. Sais vartin ajan ja saa olla YKSI AIHE, josta puhua. Ööh, mul olis hieman enemmän...

Eli en siis mene lääkäriin! :D

No en mä täällä koko ajan riitaa haasta. On mulla ollut kivaakin.
Viime lauantaina mentiin vanhempien luokse brunssille. Mun sisarukset ja mun kaksi lasta. Oli niin kivaa, et suunniteltiin sitä uudeksi perinteeksi.
Äitienpäivänä mun vanhemmat tuli meille grillaamaan.  Kiva ilta sekin. Ehdottomasti.
 Viikonloppuna ehdittiin myös istumaan iltaa naapurin miehen kanssa, mikä sekin oli viihdyttävää.

Tää viikko ollut tapahtumaton. Ollut himassa ja katsastanut auton ja käyttänyt poikia parturissa. Perustouhua. Tylsää ja kallista.
Tänään vien esikon lääkäriin hakemaan terveystodistusta mopokouluun. Hei hei rahat sinnekin sitten.
Mä tarvitsen kohta kakkostyön, et selviän tästä kaikesta. Ei nimittäinauta, et eksä maksaa poikien juttui myös.
Tässä kuussa mulla on mennyt tonni autojuttuihin ja moppjuttuihin. Yritä tässä olla taloudellinen sitten.

Junnu on kaksi päivää vinkunut Juuresleivän perään. Kaupassa ei ollut, joten äsken leivoin porkkanasämpylöitä. Toivon et kelpaa tämä rakastava ja taloudellinen vaihtoehto.

jk. Aloitin terveet elämäntavat taas. Salaattien ja rahkojen lisäksi syönyt jätskiä ja mignonmunia. Ansaitsen kaikki läskini siis. HittO!

torstai 11. toukokuuta 2017

Hormoonihäröily

Jossain joku puhui hormonielämästä juuri.
 Just nyt mul on hyvä esimerkki siitä.

Mies sanoi et on siihen asti terve kunnes menee lääkäriin ja saa kuulla et on syöpä.
Nauroin et oon samis ja siks en mee lääkäriin etten saa kuulla et oon syöpääntyny.
Mies tokaisi et " ei sul on syöpä, sulla on vaihdevuodet".
Kenellä tulvahti kyyneleet silmiin?😀😀


Tovin möksäsin. Mun vanhuudesta ei saa puhua.

Myöhemmin mies katsoi mua pitkään ja sanoi et "numerot huomioon ottaen oot kyllä tosi nuoren näköinen ja kaunis. Et ei vaihdevuodet sitä muuta."

"Mul on pelko et vaihdat mut nuoreen versioon".
" En vaihda sua mihinkään, kun en halua lisää lapsia eikä nuoremmilla ole sun huumorintajua".

Ei mua enää itketä.

Julkkisjuorut

Mun elämältähän putos pohja, kun Havaintoja parisuhteessa heppu erosi. No ei pudonnut. Myönnän kyllä hieman ällistyneeni, kun vaimostaan ja suhteestaan niin kauniisti puhuva jysäyttää tollaisen pommin.
Oli jopa pari viikkoa asiaa miettinyt. Vau. Niin kauan.
 Osui silmään joku vauvapalstan spekulaatio aiheesta "tainnut rakastua mieheen, koska koko ajan puhuu rakastuneensa ihmiseen".
Sit joka välkkypää yhtäkkiä hokas, et Sami Kuronenkin just joku päivä sitten yllätyserosi. Et josko ne olis pari.

Hitto olis kauheeta olla julkkis!

Se mitä en kyllä tajua, et miksi tuo jälkimmäinenkin just antoi ihanan parisuhdehaastatteun lehdessä?

No, se näistä julkkisjutskista.

Tämä päivä on mennyt hyvin samalla kaavalla kuin eilinen. Sillä erotuksella, että kävin salilla!!!
 Neidin laitoin piirteleen äitinpäiväkorttia ja tekeen hamahelmijuttuja ja katsoin Skamia.
Eilen illallakin vähän katselin sitä illalla ja yllätykseksi mieskin jäi sitä katsomaan. Totesi jopa et harvinaisen hyvää dialogia. Onko käynyt selväksi, et se on todella hyvä sarja?

Nyt kello on 16.18 ja olen väsynyt ja vähän pitkästynyt. Nälkäinenkin. Auttaisko syöminen?

keskiviikko 10. toukokuuta 2017

Iholla osa 2

No niin, klo oli 14.00 ja esikoinen tuli.
Kipaisin postiin ja hain Bette boxin.  Se oli pettymys se boxi.
Ihme minijutskia täynnä. Shampoota ja hoitoainetta, kuivashampoo, hiussuihke.
Ihan blääh, muutaman rasvaputelin kanssa.
Kesäkuussa kuulemma tulee isoja puteleita ja joku meikkijutskakin. Olis kuule syytä sanon minä.

Vähän aikaa vaan hengailtiin ja sitten haettiin mies ja ajettiin Motonetiin. (ainiin, miehen tytön kaa whatsapattin tärkeitä. Puhuttiin Skamista ja salista ja moposta ja esikoisesta.)

Saatiin mopoon osia ja terasille öljyä ja vehkeitä.
Käytiin abc:llä pullakahvilla.
Naureskeltiin kun pikkutytsy haluaa kävellä esikoisen kaa käsikädessä. Pojot pojalle joka suostuu. (Tyttö sanoo: R sanoi MUN NIMEN)

Nyt istutaan kotona. Tyttö katsoo pikkukakkosta, mies lukee Facea ja mä  nakutan tätä jutskaa.

Vähän huolissani mietin että mun tv-sarja olisi luokattoman tylsä. Voisinko hankkia elämän? Tai okei, mulla on kiva elämä, kiva työ, jossa etenkin nyt olen sikahyvä KAIKKIEN mielestä, mutta voisinko innostua jostain.
Ultrajuoksusta?
Oman katon alla-Tuula haaveilee cross fitistä ja tadaa, mun salille se tulee nyt ryhmäliikuntatunnille. Saa siis mennä sinne ilman peruskurssia.
Minähän kokeilin cross fitiä yhden kerran ja totesin et hauskaa oli mut hiton tappavaa. Lanseerasin silloin lauseen Burpee on saatanasta.
Mä ehkä kaiken muun kestän paitsi sen. JA sitä siellä todella tehdään.
Niin tai näin, mä aion siihen lajiin hurahtaa ja koukuttua.

Potenut syvää lihavuuskriisiäkin taas. Olin niin kypsä et aloin överisyödä. Yhtäkkiä tajusin, et vaikka olen överisyönyt, niin voin sen lopettaakin, En ole tuomittu loppuelämäksi vain syömään ja lihomaan.
Tänään syönyt salaattia ja rahkaa ja pullakahvilla skippasin pullan ja söin yhden (neekerin)suukon.
Iltaruokana taas joku hyvä salaatti.
Jos mä taas siitä sitten...

Nyt taas sataa räntää. Onneksi pääsen saunaan.


jk. Luin Trendistä yhen stailistin haastattelua. "Mietin vaatteita, sitä, miten ihminen, joka puetaan geometriseen muotoon, pakotetaan pois omista ääriviivoistaan".
Mitä vittua, oikeastiko joku miettii tuollaisia?
Mä miettin korkeintaan sitä, et ahtautumalla pillifarkkuihin, yritän pitää ääriviivani vähän ahtaammalla, pois ihmisten tieltä.

Iholla (arkirealismi, unettava jakso)

Hys hiljaa, kuiskaan pikkutytsylle, ja patistan alakertaan. Venyttelen ja menen perässä. Keitän kahvia. Juon kahvia.

Vaihdan muutaman sanan miehen kanssa. Vastaan kysymykseen onko aamulla vielä rakkautta. On. On myös huoli siitä, etten anna toisen nukkua, kun kuorsaan niin, et herään itsekin.

Vien miehen töihin. Ajan kuntosalin pihaan. Saan puhelun junnulta joka tarttee kirjastokortin NYT. Lupaan lainata omaani, mutta ei löydy lompakosta. Kaahaan kotiin ja pemistän paikkoja. Ei löydy korttia mistään. Kaahaan koululle kertomaan, et saa nyt tehdä kirjastoreissun ilman korttia.
Meen kotiin enkä salille, koska ketutti toi ramppaaminen.
 Katson Skamia pari jaksoa. Värjään hiukset, heilutan kahvakuulaa.

Päästän pikkuneidin hamahelmiaskartelun jälkeen katsoon telkkaria ja siirryn juomaan kahvia  ja katsomaan kännykältä Iholla-ohjelmaa. Syön lounasta ja katson lisää.
Laura Friman etukäteen epäili saavansa sontaa niskaan, kun kehtaa muuttaa erilleen perheestään ja mennä toiseen kaupunkiin töihin.
Mä en ole sitä paheksunut. Ihailen miestä, joka ottaa vastuun perheestä arkisin yksin. Ärsyttää ihailla, koska ei munkaan arkivastuuta kukaan ihaillut.  Ainakaan suureen ääneen.
Mietin, et jos olisin arkisin erossa perheestäni, niin saattais olla hankala tottua olemaan niiden kanssa viikonloppu. Kun viikko viikko systeemilläkin joskus hämmästyttää et "tällasta menoa nytten".

Joo, kahvin ja lounaan jälkeen menen ikkunan eteen nyppimään kulmakarvoja. Huokailen lohkeillutta kynsilakkaa ja kuivia käsiä. En tee kummallekaan mitään ennen iltaa.

Muistan itseruskettavan voiteen, jonka sain muotikoordinaattori Elisalta. Sitä sentään jaksan levittää.


Ja kas, kello on 14.00.
 Esikoinen tuli käymään ja mä pääsen postiin hakemaan ensimmäisen Bette boxin.


Jatkan oman elämän Iholla- sarjaa myöhemmin.

maanantai 8. toukokuuta 2017

Ollapa nainen, jonka kävelyä näytetään hidastettuna

Uusi viikko. Hyvin laiska ja nautinnollinen päivä käynnissä. Mulle meinas tulla morkkis, kun en tee yhtään mitään. Onneksi muistin, että mä olen aikuinen ja äiti ja oma pomoni, joten saan olla juuri niin vetelä kuin haluan.

Suoritukset tänään: puin päälle, vein junnulle kouluun kaksi energiajuomatölkkiä, tyhjiä. Vein myös miehen töihin.
Katsonut vihdoin Areenasta Skamia. Sarjaa, josta kaikki puhuu. Jotakuinkin olen jo koukussa.
Vaikka sarja kertookin teineistä, niin kykenen samaistumaan.

Eniten muhun kolahtaa ekan kauden päähenkilö. Kaunis kiva tyttö, joka jostain selittämättömästä syystä on aika yksinäinen. On poikaystävä, muttei ystäviä.
Mulla oli nuorena joskus aika yksinäisiä kausia. Kaverit seurusteli tai sit muuten vaan mut oli feidattu seurasta nynnynä tai jotain.
Se oli karua. Yksinäisyys.

Nyt kun mulla on paljon ystäviä ja kavereita, niin ihmettelen hirmusti niitä tyttöjä/naisia, jotka lakkaa pitämästä yhteyttä ystäviinsä pariuduttuaan/perheellistyttyään.  Miksi? Oikeesti? Kuinka tylsää on, jos elämän ainoat tärkeät on mies ja lapset. Jotkut perustelee täyttävänsä ihmistarpeensa työkavereilla, mutta eihän se ole välttis sama kuin ystävyys.
 Yritän ymmärtää, että meitä on erilaisia.

Eilen näin eksää ja sen nyksää, kun esikoinen vaihtoi mun renkaat isänsä valvonnassa. Rupateltiin raskaudesta jne. Mimmin pitäis olla äiippälomalla, mut ei vielä malta. "En tiedä mitä mun kuuluis täällä himassa tehdä". Tokaisin, et "Kutsua mut kahville". (Oikeesti teki mieli sanoa, et sisusta ja siivoa)
Mut hei , sekin on aikuinen ja saa olla niin laiska kuin minäkin juuri sanoin saavani olla.

Viikonloppu oli paikoin kiva ja paikoin rasittava. Kuinka hiton paljon yksi kymmenen v poika  voi kiukutella ja valittaa ja kerjätä ja ja...
Lauantai iltana lopulta menin sänkyyn 22.30, kun en jaksanut kuunnella enää.

Eilen illalla keksimmäinen tuli samoihin aikoihin huokailemaan traagisena (ei saanut unta ja riiteli veljensä kanssa) ja sanoin sisälläni et JO on vittu, kun ei saa rauhassa olla, ja menin nukkumaan.
Voin kertoa et tämän viikon lapsettomuus on aika kiva juttu. Kaikelle rakkaudella.